Kyykän MM-kisat ovat ohi

Pitkä ja raskas taistelu kyykän akateemisesta maailmanmestaruudesta on tältä vuodelta taas takana. Arpaonni ei suosinut meitä alkukarsintalohkon suhteen, joukkueemme karsiutui jatkosta jo ensimmäisellä kierroksella hävittyämme ratkaisevan, viimeisen ottelun neljällä pisteellä, eli kahdella kyykällä 46-42.

Ottelun jälkeen menimme kannustamaan osakuntamme kakkosjoukkuetta, Wiipurin Kyykkä-Weikot 2:ta. Heillä ei mennyt juurikaan paremmin omissa otteluissaan, eivätkä myöskään päässeet jatkoon.
Koko turnauksen ajan ilmat suosivat iloista ja reipasta kanssakäymistä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli lähes tyyntä ja pakkastakin oli vain muutamia asteita. Lisäksi joukkueemme trangia osoittautui totisesti tarpeelliseksi.
Jatkobileitä menimme odottelemaan erään joukkuetoverimme kaverin luo, jossa lämmin sauna odotti meitä. Illalla tarkistimme tulokset ja huomasimme että WiKyWe2:n pisteet oli merkitty hieman yläkanttiin tulosluettelon kertoessa heidän saaneen yhdessä ottelussa -709 pistettä, minimin ollessa -160 (täysi kenttä, ei yhtään kyykkää ulkona) ja kyykkäkerhomme puheenjohtaja kirjoittikin järjestäjille palautetta. Kritisoimme keskenämme myös pistelaskennan epäkohtia, sillä luovutusvoitoilla voittaneet saivat pisteikseen näistä otteluista 0 pistettä, joka keinotekoisesti nosti heidän sijoituksiaan. Tulokset kertoivat alkulohkomme olleen neljänneksi tiukin pistemäärien mukaan, lohkomme huonoin tappiopistemäärä oli -67, ja tiukka tappiomme ei tuntunut enää niin pahalta.
Itse jatkobileet alkoivat yhtä surullisesti kuin viimevuonna, kauheaa natsitoimintaa järjestäjien taholta. Järjestäjiä oli lähes yhtäpaljon kuin juhlarahvasta, ja järjestysmiehet eivät olleet missään määrin ystävällisiä. Ruokana oli makkaraperunoita, pieni paperikupillinen maksoi 5 ja isompi 8 euroa, ja tämäkin piti nauttia aidatussa ruokailukarsinassa, kuten saimme kuulla erään joukkuetoverimme syödessä alueen ulkopuolella. Ensimmäinen bändi soitti jotain aivan käsittämättömän huonoa örinärääkynämetallia, ja siis todella huonoa verrattuna mihin tahansa vastaantyyppiseen bändiin. Sääliksi kävi mikrofonia ja soittimia.
Toinen bändi oli sentään huomattavasti parempi, muttei hyvä kyllä sekään. Heillä oli jopa yksi biisi jolla oli radiosoittoa jonkin verran, mutta yhdellä biisillä ei pitkälle pötkitä, sillä ainakin tuon esityksen perusteella se ainoa hyvä biisi on kerrassaan loistava verrattuna bändin muuhun tuotantoon.
Mutta kaiken tuon huonouden korvasi kyllä moninverroin bileiden pääesiintyjä, Eläkeläiset.

Tyhjyys

Hämmentävää millä tavalla tämmöinenkin pieni kilke velvoittaa kirjoittamaan asioita. Tänään meni pitkään kun ihmettelin miksei mitään näy, kunnes tajusin etten ollut kirjoittanut yhtään entryä viikkoon. Pitää yrittää muistaa olla aktiivisempi jatkossa, ettei tule revittyä lisää hiuksia päästä.

MS-word ja haku-lausekkeet

Ei sitä enää tänäpäivänä luulisi ihmisen törmäävän näin tyhmästi tehtyyn pattern-matchingiin kuin mitä ms-word 2000 (9.0.4402 SR-1):ssä on.

Taustaa:

Haussa on mahdollista hakea wildcardien avulla, jotka vaikuttavat regexpeiltä MS:n omalla syntaksilla. "?" täsmää mihin tahansa yhteen merkkiin, "[a-d]" täsmää mihin tahansa merkkiin joukosta a:sta d:hen, "[!a]" täsmää ei-a:han, "*" täsmää 0 tai useampaan edelliseen merkkiin ja "@" täsmää 1 tai useampaan edelliseen merkkiin.

Näin siis teoriassa, käytäntö onkin sitten toinen juttu.

Tänään piti löytää eräästä dokumentista §-merkkeillä erotettuja sanoja, muotoa "§sana§", ja sanassa ei ole yhtään välilyöntiä. Ensimmäinen yritykseni oli tietenkin kokeilla tuttua säännöllistä lausetta "§[^ ]*§" ja muuttaa se MS-muotoon "§[! ]*§".
Ei onnistunut. Lause "§[! ]*§" täsmää myös kaikkeen tekstiin kahden §-merkityn sanan välissä, joka ei mielestäni täsmää tuohon lauseeseen. Hämmentävää kyllä, lause "§[! ]@§" toimii niinkuin ohjeissa sanotaan, eli §-merkki, 1 tai useampi ei-välilyönti ja §-merkki.
Tästä hämmentyneenä päätin kokeilla vähän lisää. " *" täsmää vain ja ainoastaan välilyönneistä koostuviin vaihtelevan mittaisiin merkkijonoihin, mutta " *a" täsmää kaikkiin merkkeihin kursorin paikkaa seuraavasta välilyönnistä seuraavaan a-kirjaimeen. " @a" täsmää puolestaan vain ja ainoastaan sellaisiin merkkijonoihin, jotka alkavat välilyönneillä ja niitä välittömästi seuraavaa yksi a-kirjain.
On se hyvä että joku on taas ajatellut käyttäjän puolesta, ja tehnyt sääntöihin poikkeuksia sekoittamalla säännöllisiä lauseita ja ns globbing-patterneja samoilla merkeillä samaan hakufunktioon ilman valinnanmahdollisuutta.

pahat leffat

Nyt pitkään mainostettu Pahat Pojat -leffa on sitten tullut nähtyä. Teknisesti leffa oli hyvä, kuvanlaatu, värit, sommittelu ja äänet toimivat koko leffan ajan niinkuin pitääkin.
Mutta jotain jäi silti kaipaamaan, ja turhapuro-flashback oli rasittava, mutta onneksi siihen tottui. Frazen oli ainoa joka osasi näytellä, ellei roolihahmojen kuulunutkin olla töksähteleviä ja täysin ilmeettömiä harmaita varjoja oikeista ihmisistä. Jopa suomalaisissa mäkihyppääjissä on enemmän virnettä hyvän suorituksen jälkeen kuin näissä veijareissa.

Spoilerivaroitus, jos luet pidemmälle.

Leffa alkoi std leffaperheväkivallalla, suomalaisella sirppi-höysteellä. Heti tehtiin selväksi ettei päähenkilöiden kohdalla ole kyse hengenjättiläisistä vaan jostain muusta.
Perheenpäänä Uuno Turhapuro, eikun siis Vesa-Matti Loiri oli varsin huono, ellen jopa sanoisi. Pojat eivät tehneet minuun kovin suurta säväystä, joskin se voi johtua siitä etten ole ihastunut Peter Franzenin vatsalihaksiin niinkuin takanani istunut teinintyttö.
Jotenkin näyttelijäsuorituksia himmensi mm sekin kohta kun tyttö kertoo ettei kukaan oo ennen katsonut silmiin vaan rintoihin, ja vastapäätä istuva tähtinäyttelijämme ei saa nostettua katsettaan edes kaulan korkeudelle.
Paljonparjattu koirantappokohtaus ei mielestäni ollut kohun arvoinen sinällään, verinen halko tietty saattaa järkyttää joitain, mutta Loirin iskut olivat kovin turhauttavaa katseltavaa.
Leffan loppu oli tuskastuttava, voi vain arvata miten pahasti katsojia voi aliarvioida. Tästä huonommaksi ei näkemistäni leffoista ole mennyt kuin Minä ja Morrison.

Nälkä

Töissä oli ruokana tänään janssonin kiusausta tai rasvaperunoita ja friteerattuja kumisia mustekalarenkaita tai riisiä ja gulashia. Janssonin kiusaus ei mene mun kurkusta alas kuin väkisin, ja ruokalan maustamattomuuspolitiikan tuntien päädyin mustekalarenkaisiin. Huono valinta, nyt on ihan tajuton nälkä.
Tämä kaikki sai mut miettimään että ehkä pitäisi laittaa ylös jotain niistä ruoista mitä tulee silloin tällöin tehtyä, koskapa osa on varsin syötävää mättöä. Siispä ruoka-osio blogiin, ja ruokia julkisuuteen. Toivottavasti tulee hyvää jälkeä.

Lauantain jälkeinen olotila

Sunnuntai.
Se tarkoittaa yleensä sitä, että eilen on ollut lauantai, ja ihmisilla yleensä puheenaiheena lauantai-illan tekemiset ja tekemättä jättämiset.
Mun lauantai meni varsin pitkälle taas aamupäivästä serverin säätämisessä, nyt siinä toimii mailitkin suhthyvin, bogofilter on oppinut tunnistamaan spämmit, yks false-positive, ja kolme false-negativea.
Illalla oli vuorossa osakunnan virkailijanvaihtokaronkka.

Vanhat virkailijat nauttivat uuden isännistön ja emännistön ensikoitoksen hedelmistä, ja hyvää oli. Alkuruokana oli salaatti, jossa oli krutonkeja, pääruokana kanaa punkkukastikkeessa, riisiä ja valkosipuliyrttiöljyä ja kanaa, jälkiruokana uuniomena ja jäätelöä. Ruokajuomaakin oli tarjolla, sekä iloista karjalaista puheensorinaa sekä hyvä määrä hienoja lauluja.
Jatkot olivat vähän säädön takana, ja porukka hajaantuikin pariin paikkaan, osa jäi ekaan baariin, koska päättivät pystyvänsä tekemään riittävästi tilaa, me muut suuntasimme uudelle, Alina-saliin, jossa oli kronoksen 70's bileet. Mä en tiennytkään että Brittney Spears on 70-luvun musaa. Jossain vaiheessa ainakin osa baariin jääneistä päätyi myös bileisiin, ja kaikilla oli tietysti hauskaa ja kivaa.

Antti vs bind 1 - 0

Muutaman tunnin säädön jälkeen homman pitäisi pelata vihdoin niinkuin pitää, nimipalvelu näkyy ulos, ja sisäänpäin se antaa sisäverkon IPt, ulos julkisen IPn.
Elämä on laiffii.

Jos jotakuta kiinnostaa oikeasti miten tuon tein niin tässä lyhyesti:
named.conf:ssa on acl sisäverkolle, ja sitten tuolle rekursio-oikeus, view:llä rajattu näkymä sille ja muille erikseen, sekä kaksi zone-tiedostoa per zone, toinen julkisille IP-osoitteille ja toinen sisäverkon osoitteille. Reverseä en ole vielä säätänyt toimimaan, sen virittäminen saattaa kestää jonkin aikaa. alla sopivia pätkiä named.conf:ista

acl localnet {
192.168.xx.xx/xx;
127.0.0.1;
};
options {
// the usual stuff plus
allow-query { localnet; };
allow-recursion { localnet; };
forward first;
forwarders {
192.168.xx.xx; # this the IP of this DNS server
// if you have other DNS servers, forwarders or otherwise, put them here
};
};
// Local network sees local IP-addresses
view "local" {
match-clients { localnet; };
recursion yes;
// Put the usual zone definitions here, e.g. root and localhost
// then the local network version of your zone:
zone "mydomain" {
type master;
file "/etc/bin/zones/local.mydomain"
};
};
// The following view is for the rest of the world:
view "global" {
match-clients { any; };
allow-query { any; };
recursion no;
zone "mydomain" {
type master;
file "/etc/bind/zone/mydomain";
};
};