Pitkä ja raskas taistelu kyykän akateemisesta maailmanmestaruudesta on tältä vuodelta taas takana. Arpaonni ei suosinut meitä alkukarsintalohkon suhteen, joukkueemme karsiutui jatkosta jo ensimmäisellä kierroksella hävittyämme ratkaisevan, viimeisen ottelun neljällä pisteellä, eli kahdella kyykällä 46-42.
Ottelun jälkeen menimme kannustamaan osakuntamme kakkosjoukkuetta, Wiipurin Kyykkä-Weikot 2:ta. Heillä ei mennyt juurikaan paremmin omissa otteluissaan, eivätkä myöskään päässeet jatkoon.
Koko turnauksen ajan ilmat suosivat iloista ja reipasta kanssakäymistä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli lähes tyyntä ja pakkastakin oli vain muutamia asteita. Lisäksi joukkueemme trangia osoittautui totisesti tarpeelliseksi.
Jatkobileitä menimme odottelemaan erään joukkuetoverimme kaverin luo, jossa lämmin sauna odotti meitä. Illalla tarkistimme tulokset ja huomasimme että WiKyWe2:n pisteet oli merkitty hieman yläkanttiin tulosluettelon kertoessa heidän saaneen yhdessä ottelussa -709 pistettä, minimin ollessa -160 (täysi kenttä, ei yhtään kyykkää ulkona) ja kyykkäkerhomme puheenjohtaja kirjoittikin järjestäjille palautetta. Kritisoimme keskenämme myös pistelaskennan epäkohtia, sillä luovutusvoitoilla voittaneet saivat pisteikseen näistä otteluista 0 pistettä, joka keinotekoisesti nosti heidän sijoituksiaan. Tulokset kertoivat alkulohkomme olleen neljänneksi tiukin pistemäärien mukaan, lohkomme huonoin tappiopistemäärä oli -67, ja tiukka tappiomme ei tuntunut enää niin pahalta.
Itse jatkobileet alkoivat yhtä surullisesti kuin viimevuonna, kauheaa natsitoimintaa järjestäjien taholta. Järjestäjiä oli lähes yhtäpaljon kuin juhlarahvasta, ja järjestysmiehet eivät olleet missään määrin ystävällisiä. Ruokana oli makkaraperunoita, pieni paperikupillinen maksoi 5 ja isompi 8 euroa, ja tämäkin piti nauttia aidatussa ruokailukarsinassa, kuten saimme kuulla erään joukkuetoverimme syödessä alueen ulkopuolella. Ensimmäinen bändi soitti jotain aivan käsittämättömän huonoa örinärääkynämetallia, ja siis todella huonoa verrattuna mihin tahansa vastaantyyppiseen bändiin. Sääliksi kävi mikrofonia ja soittimia.
Toinen bändi oli sentään huomattavasti parempi, muttei hyvä kyllä sekään. Heillä oli jopa yksi biisi jolla oli radiosoittoa jonkin verran, mutta yhdellä biisillä ei pitkälle pötkitä, sillä ainakin tuon esityksen perusteella se ainoa hyvä biisi on kerrassaan loistava verrattuna bändin muuhun tuotantoon.
Mutta kaiken tuon huonouden korvasi kyllä moninverroin bileiden pääesiintyjä, Eläkeläiset.
No comments:
Post a Comment