Eilen vietin monta tuntia kierrellen Linnanmäen huvipuistoa kavereiden kanssa, joten ajattelin hieman kertoa omia mielipiteitäni joistakin laitteista.
Polyp - mustekalan lonkerot vatkaavat hauskasti, ei ihan yhtä mieltä vääntelevää heittelyä ja tuntemusta kuin Canobie Lake Parkin Psycho Dome, mutta tylsäksikään tätä laitetta en voi väittää.
Vuoristorata - Lintsin klassikko, tässä on aina käytävä. Tällä kertaa matkasimme junan etupäässä, mäkien huipuilla, varsinkin viimeisillä kunnon hyppelyillä irtosimme penkeistä hetkeksi pari kertaa, hieno tunne.
Space Shot - jonkinasteinen pettymys, kovasti kehuttu vehje nosti nopsasti ilmaan, näkymä oli hieno, vapaapudotus ja pari kertaa paluupompautusta, mutta homma oli ohi aivan liian nopeasti.
Kieppi - Jos tässä laitteessa olisi hieman isommalle päälle suunniteltu päätuki, olisi tämä ehdottomasti loistava laite, nyt pää ei mahtunut "pehmusteiden" väliin, jolloin takaraivo oli hieman hellä muutaman minuutin laitteen jälkeen. Loisteliasta: pyörittyään yhteen suuntaan jonkinaikaa, on laitteen kieputukseen tottunut. Mutta sitten laite vaihtaa suuntaa, ja kieputus saa uutta potkua. Jossain vaiheessa sitä huomasi ihmettelevänsä että miksi kummassa kaikki ihmiset seisovat ylösalaisin, kunnes tajusin että itsehän sitä tässä roikutaan laitteesta, ja juuri samalla hetkellä kiepautettiin taas ympäri johonkin suuntaan.
Hurja Kuru - iso pyöreä lautta matkaa veden mukana tunneliin, sitten pienen roiskivan putouksen ohi, jossa joku kastuu, sitten vähän jyrkempää virtausta, jossa välillä lentää vettä satunnaisten henkilöiden selkään, ja lopulta ison putouksen viertä, jossa joko kastuu tai ei, riippuen siitä miten lähelle putousta pääsee. Huonointa tässä laitteessa on paluuhihna, joka on erittäin nykivä, lautan keskirenkaasta on paras pitää hyvin kiinni ettei kaadu hihnan lähtiessä liikkeelle.
Vonkaputous - Märkä. Tai kuiva, jos istut oikeassa kohdassa. Mutta en kerro mitkä penkit meillä säilyivät kuivana, sen voin kertoa että jokaiselta riviltä joku kastui kunnolla :-)
2003-07-26
Lapinmatkailua, osa 2
Lapinmatkan toinen osa alkoi Kilpisjärveltä synkän aamun merkeissä. Mustat pilvet olivat yön aikana kasaantuneen taivaalle, mutta sadetta niistä ei sentää niskaan tullut. Lämpötilakin oli tippunut pari astetta lisää, mittari näytti 10C. Kasasin teltan ja varusteet kasaan, pakkasin repun ja aloin valmistautua kolmen valtakunnan rajapyykille taivaltamista edellisenä päivänä tapaamieni ihmisten kanssa.
Siinä vaiheessa kun löin takakontin kiinni alkoi sade.
Sade alkoi heti kunnon rankkasadekuurona, onnistuin kastumaan läpimäräksi matkalla takakontilta etupenkille. Kaivoin esiin tuoreimman säätutkakuvan, ja se näytti pahalta, ukkosmyrskyalue oli saapunut Kilpisjärvelle. Säätiedote lupasi huomattavasti parempaa ja lämpimämpää ilmaa länsi-Lappiin, sinne siis.
Ajomatka sateessa tietöiden pilkuttamaa Käsivarrentietä tuntui kestävän ikuisuuden, Muonion paikkeilla sade vihdoin lakkasi, ja lämpötila hyppäsi ylös 20 asteen pintaan. Päätin ajaa Ylläksen kautta Sodankylään, ja jatkaa siitä samantein Kemijärven läpi Kuusamoon. Kuusamossa päädyin Juumaan, Jyrävän lähistölle, leirin pystyttämisen jälkeen kävin pienellä iltakävelyllä, ja juttelin nuotion äärellä parin sveitsiläisen nuoren kanssa He olivat lomallaan viettäneet juuri kaksi viikkoa Hetta-Pallas alueella, ja kertoivat innoissaan kuinka outoa heistä on nousta korkean mäen päälle, ja nähdä vai vaivoin merkkejä kahdesta pienestä kylästä. Nyt he olivat Karhunkierroksella, ja sen jälkeen olisi aika suunnata kotiin.
Seuraavana aamuna heräsin Aikaisin, heitin valmiiksipakatun repun selkääni ja lähdin tarpomaan pitkin Pientä Karhunkierrosta, 11km. Myllykosken tupa oli huollettavana, joten en päässyt katselemaan Myllykoskea läheltä, lisäksi alueella oli paljon muitakin rakennustyömaita. Päätin suunnata ensin Jyrävälle, ja keittää siellä aamuteen. Jyrävän alajuoksulla oli muutama perhokalastajia jo työntouhussa, yksi heistä söi juuri loimutettua lohta puukko kädessään hiljaa murhadellen, härmäläisyyttä huokuen.
Palasin Jyrävän juurella oleville rantakallioille, ja huomasin lohien hyppivän kuohuista. "Tuosta on saatava kuva", tuumasin, ja kaivoin kameran takaisin esiin. Hetken tilannetta arvioiduttuani päädyin 300mm polttoväliin, pidempää ei löytynyt. Toivoin tuon riittävän lohien erottumiseksi muunakin kuin pienenä mustana läikkänä. Toinen suuri ongelma oli se, ettei matkaan tullut otettua kolmijalkaa, eikä minulla ole lankalaukaisintakaan, joten pönkitin itseni kallion kylkeä vasten ja jäin kytikseen. Hyttyset inisivät ympärillä, mutta siitä huolimatta sain vain puolen tusinaa pistoa koko reilun tunnin kyttäyksen aikana. Muutaman kuvan jälkeen rohkenin olettaa että edes yhdessä niistä olisi lohi ilmassa, joten keräsin kimpsut ja kampsut, ja jatkoin matkaani.
Päästyäni seuraavalle sillalle päätin palata samaa reittiä takaisin, metsässä kävely ei erityisesti houkutellut, jos vaihtoehtona oli kiertää joenrantaa pitkin ja ihailla Juuman kalliorotkoa. Aallokkokoski näytti hieman vaiteliaalta, eikä oikein näyttänyt kuvattavalta.
Päästyäni takaisin leirille alkoi kaukaa kuulua ukkosen kuminaa, joten päätin lyödä leirin kasaan ja jatkaa matkaa. Päätin ajaa niin kauan kuin sadetta riittää, ja tämä päätös tuli tarkoittamaan Lapinmatkan päätöstä, sadetta jatkui lähes Mikkeliin asti, välillä niin rankkana että oli pakko hidastaa alle 50km/h nopeuksiin nähdäkseen edes mihin suuntaan tie kääntyy edessä. Märkä Savo höyrysi kiitäessäni auringonpaisteessa kohti lomamatkan viimeistä yösijaa.
Siinä vaiheessa kun löin takakontin kiinni alkoi sade.
Sade alkoi heti kunnon rankkasadekuurona, onnistuin kastumaan läpimäräksi matkalla takakontilta etupenkille. Kaivoin esiin tuoreimman säätutkakuvan, ja se näytti pahalta, ukkosmyrskyalue oli saapunut Kilpisjärvelle. Säätiedote lupasi huomattavasti parempaa ja lämpimämpää ilmaa länsi-Lappiin, sinne siis.
Ajomatka sateessa tietöiden pilkuttamaa Käsivarrentietä tuntui kestävän ikuisuuden, Muonion paikkeilla sade vihdoin lakkasi, ja lämpötila hyppäsi ylös 20 asteen pintaan. Päätin ajaa Ylläksen kautta Sodankylään, ja jatkaa siitä samantein Kemijärven läpi Kuusamoon. Kuusamossa päädyin Juumaan, Jyrävän lähistölle, leirin pystyttämisen jälkeen kävin pienellä iltakävelyllä, ja juttelin nuotion äärellä parin sveitsiläisen nuoren kanssa He olivat lomallaan viettäneet juuri kaksi viikkoa Hetta-Pallas alueella, ja kertoivat innoissaan kuinka outoa heistä on nousta korkean mäen päälle, ja nähdä vai vaivoin merkkejä kahdesta pienestä kylästä. Nyt he olivat Karhunkierroksella, ja sen jälkeen olisi aika suunnata kotiin.
Seuraavana aamuna heräsin Aikaisin, heitin valmiiksipakatun repun selkääni ja lähdin tarpomaan pitkin Pientä Karhunkierrosta, 11km. Myllykosken tupa oli huollettavana, joten en päässyt katselemaan Myllykoskea läheltä, lisäksi alueella oli paljon muitakin rakennustyömaita. Päätin suunnata ensin Jyrävälle, ja keittää siellä aamuteen. Jyrävän alajuoksulla oli muutama perhokalastajia jo työntouhussa, yksi heistä söi juuri loimutettua lohta puukko kädessään hiljaa murhadellen, härmäläisyyttä huokuen.
Palasin Jyrävän juurella oleville rantakallioille, ja huomasin lohien hyppivän kuohuista. "Tuosta on saatava kuva", tuumasin, ja kaivoin kameran takaisin esiin. Hetken tilannetta arvioiduttuani päädyin 300mm polttoväliin, pidempää ei löytynyt. Toivoin tuon riittävän lohien erottumiseksi muunakin kuin pienenä mustana läikkänä. Toinen suuri ongelma oli se, ettei matkaan tullut otettua kolmijalkaa, eikä minulla ole lankalaukaisintakaan, joten pönkitin itseni kallion kylkeä vasten ja jäin kytikseen. Hyttyset inisivät ympärillä, mutta siitä huolimatta sain vain puolen tusinaa pistoa koko reilun tunnin kyttäyksen aikana. Muutaman kuvan jälkeen rohkenin olettaa että edes yhdessä niistä olisi lohi ilmassa, joten keräsin kimpsut ja kampsut, ja jatkoin matkaani.
Päästyäni seuraavalle sillalle päätin palata samaa reittiä takaisin, metsässä kävely ei erityisesti houkutellut, jos vaihtoehtona oli kiertää joenrantaa pitkin ja ihailla Juuman kalliorotkoa. Aallokkokoski näytti hieman vaiteliaalta, eikä oikein näyttänyt kuvattavalta.
Päästyäni takaisin leirille alkoi kaukaa kuulua ukkosen kuminaa, joten päätin lyödä leirin kasaan ja jatkaa matkaa. Päätin ajaa niin kauan kuin sadetta riittää, ja tämä päätös tuli tarkoittamaan Lapinmatkan päätöstä, sadetta jatkui lähes Mikkeliin asti, välillä niin rankkana että oli pakko hidastaa alle 50km/h nopeuksiin nähdäkseen edes mihin suuntaan tie kääntyy edessä. Märkä Savo höyrysi kiitäessäni auringonpaisteessa kohti lomamatkan viimeistä yösijaa.
Lapinmatkailua, osa 1
Tuli loman aikana käytyä Lapissa. Jossainmäärin ex tempore -luontoinen lähtö vei ensin kohti käsivartta, turhaa kiirehtimättä. Kun lopulta saavuin Kilpisjärvelle, oli sää varsin masentava, matalalla hitaasti valuvia pilviä, puuskittaista tuulta ja sadetta. Sillävälin kun ehdin kaivaa sadevarusteet esiin takakontista, oli ilma selvennyt sen verran ettei enää satanut, oli vain pilvistä ja harmaata.
Päätin kiivetä Saanan huipulle, "kevyesti" varusteltuna, ja pakkasin reppuun sadevaatteet, vettä, hieman eväitä ja kameran. Ensimmäinen ongelma oli löytää Saanan huipulle vievän polun alku, retkeilykeskuksen pihassa oleva kartta oli pahasti sään runtelema, eikä siitä ollut jäljellä lähialueita. Ostin oman kartan, ja siitähän selvisikin että retkeilykeskuksen takaa pitäisi päästä liikkeelle. Suuntasin ylös leirintäalueen portaita ja metsän reunassa olikin viitta "Saana" ja pitkospuut. Matkaa huipulle oli kyltin mukaan 4,0 km.
Puolen kilometrin pitkospuupolun ja satunnaistan portaiden jälkeen saavuin polkujen risteykseen, eteenpäin Saanajärvi ja päivätupa, oikealle Saanan huippu ja portaita niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ikuisuutta myöhemmin pääsin ensimmäiselle välitasanteelle, näkymä oli upea matalalla roikkuvista pilvistä huolimatta. Ylöskatsoessa portaat katosivat pilven sisään, mutta päätin jatkaa matkaa koska olin sentään jo näinkin pitkällä. Alaskatsottaessa huomasin olevani ehkä noin 200 metrin päässä portaiden alusta. Pari huomattavasti pienempää maisema- ja vesitaukoa myöhemmin pääsin portaiden yläpäähän. Ylimmän portaan etureunaan oli maalattu "Virallinen luku 793". Nopeasti arvioin että olin noussut portaita ehkä noin puolisen kilometriä, eli 3km jäljellä. Polku huipulle oli vaihteleva, välillä pitkiä tasaisia hiekkapolkuja, välillä kivikkoista jyrkkää rinnettä, välillä pilvien ja tihkusateen kastelemaa liukasta kalliiota.
Saavuttuani Saanan rinteellä olevien lampien paikkeille saavuin pilvien väliseen kirkkaaseen välimaastoon, ja näky oli varsin mieleenpainuva, alhaalta pilvistä nousevia huippuja, jotka katosivat hieman ylempänä oleviin pilviin.
Huipun lähistöllä olevaa radiomastoa ei vielä näkynyt, mutta tämä ei juurikaan yllättänyt, ylempänä oleva pilvi oli huomattavasti alempaa pilveä tiheämpi, näkyvyyttä alle 50 metriä. Tämän huomasin jonkinverran myöhemmin, kun näin maston ja heti perään pilvien seasta erottuikin huipun kiviröykkiö. Tavoite oli saavutettu, Saanan huipulla tuulee.
Pari pakollista puhelua myöhemmin oli aika ottaa kuvia pilvisestä maisemasta, onneksi pilvet olivat hieman rakoilleet ja kilpisjärvi näkyi edes kohtuullisesti. Kuvista ei tullut juuri mitään, koska näkyvyys oli mitä oli.
Paluumatkalla pysähtelin ottamaan kuvia hieman kirkastuneen ilman ansiosta. Juurelle päästyäni sade alkoi uudestaan, joten suuntasin kohti Skibotnia, josko sieltä saisi hyviä kuvia Lygnen vuonosta ja sen massiivista vuorista, joista korkein nousee suoraan 1833 metriä merenpinnasta.
Matka Skibotniin kulki kapeaa mutkittelevaa tietä, joka oli suurimmaksi osaksi pilven sisällä. Olin kuullut tämän tien kulkevan upean laakson reunalla, vastareunaa en juuri nähnyt, ennenkuin aivan Skibotnin luona. Päästyäni rantaan olin vähintäänkin pettynyt, pilvet peittivät kaiken yli 100m merenpinnan yläpuolella olevan, ja hienoinen sadesumu samensi näkyvänkin osan siniharmaaksi. Juuri lähtiessäni pois tuli pilviin hetkellinen pieni rako, ja sain nähdä muutaman sekunnin ajan korkealla taivaalla pätkän vuorenrinnettä. Tänne on tultava uudestaan paremman sään mukana.
Palasin Kilpisjärvelle huomatakseni sään kirkastuneen, ja auringon paistavan lähes pilvettömältä taivaalta (ainakin verrattuna aikaisempaan säähän). Käytin tarjoutuneen tilaisuuden hyväksi ja kuvasin Saanaa ja sen ympäristöä. Ilta oli jo pitkällä, joten oli aika leiriytyä ja suunnitella seuraavaa päivää, josko vaikka suunnistaisi kohti Kolmen valtakunnan rajapyykkiä.
Päätin kiivetä Saanan huipulle, "kevyesti" varusteltuna, ja pakkasin reppuun sadevaatteet, vettä, hieman eväitä ja kameran. Ensimmäinen ongelma oli löytää Saanan huipulle vievän polun alku, retkeilykeskuksen pihassa oleva kartta oli pahasti sään runtelema, eikä siitä ollut jäljellä lähialueita. Ostin oman kartan, ja siitähän selvisikin että retkeilykeskuksen takaa pitäisi päästä liikkeelle. Suuntasin ylös leirintäalueen portaita ja metsän reunassa olikin viitta "Saana" ja pitkospuut. Matkaa huipulle oli kyltin mukaan 4,0 km.
Puolen kilometrin pitkospuupolun ja satunnaistan portaiden jälkeen saavuin polkujen risteykseen, eteenpäin Saanajärvi ja päivätupa, oikealle Saanan huippu ja portaita niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ikuisuutta myöhemmin pääsin ensimmäiselle välitasanteelle, näkymä oli upea matalalla roikkuvista pilvistä huolimatta. Ylöskatsoessa portaat katosivat pilven sisään, mutta päätin jatkaa matkaa koska olin sentään jo näinkin pitkällä. Alaskatsottaessa huomasin olevani ehkä noin 200 metrin päässä portaiden alusta. Pari huomattavasti pienempää maisema- ja vesitaukoa myöhemmin pääsin portaiden yläpäähän. Ylimmän portaan etureunaan oli maalattu "Virallinen luku 793". Nopeasti arvioin että olin noussut portaita ehkä noin puolisen kilometriä, eli 3km jäljellä. Polku huipulle oli vaihteleva, välillä pitkiä tasaisia hiekkapolkuja, välillä kivikkoista jyrkkää rinnettä, välillä pilvien ja tihkusateen kastelemaa liukasta kalliiota.
Saavuttuani Saanan rinteellä olevien lampien paikkeille saavuin pilvien väliseen kirkkaaseen välimaastoon, ja näky oli varsin mieleenpainuva, alhaalta pilvistä nousevia huippuja, jotka katosivat hieman ylempänä oleviin pilviin.
Huipun lähistöllä olevaa radiomastoa ei vielä näkynyt, mutta tämä ei juurikaan yllättänyt, ylempänä oleva pilvi oli huomattavasti alempaa pilveä tiheämpi, näkyvyyttä alle 50 metriä. Tämän huomasin jonkinverran myöhemmin, kun näin maston ja heti perään pilvien seasta erottuikin huipun kiviröykkiö. Tavoite oli saavutettu, Saanan huipulla tuulee.
Pari pakollista puhelua myöhemmin oli aika ottaa kuvia pilvisestä maisemasta, onneksi pilvet olivat hieman rakoilleet ja kilpisjärvi näkyi edes kohtuullisesti. Kuvista ei tullut juuri mitään, koska näkyvyys oli mitä oli.
Paluumatkalla pysähtelin ottamaan kuvia hieman kirkastuneen ilman ansiosta. Juurelle päästyäni sade alkoi uudestaan, joten suuntasin kohti Skibotnia, josko sieltä saisi hyviä kuvia Lygnen vuonosta ja sen massiivista vuorista, joista korkein nousee suoraan 1833 metriä merenpinnasta.
Matka Skibotniin kulki kapeaa mutkittelevaa tietä, joka oli suurimmaksi osaksi pilven sisällä. Olin kuullut tämän tien kulkevan upean laakson reunalla, vastareunaa en juuri nähnyt, ennenkuin aivan Skibotnin luona. Päästyäni rantaan olin vähintäänkin pettynyt, pilvet peittivät kaiken yli 100m merenpinnan yläpuolella olevan, ja hienoinen sadesumu samensi näkyvänkin osan siniharmaaksi. Juuri lähtiessäni pois tuli pilviin hetkellinen pieni rako, ja sain nähdä muutaman sekunnin ajan korkealla taivaalla pätkän vuorenrinnettä. Tänne on tultava uudestaan paremman sään mukana.
Palasin Kilpisjärvelle huomatakseni sään kirkastuneen, ja auringon paistavan lähes pilvettömältä taivaalta (ainakin verrattuna aikaisempaan säähän). Käytin tarjoutuneen tilaisuuden hyväksi ja kuvasin Saanaa ja sen ympäristöä. Ilta oli jo pitkällä, joten oli aika leiriytyä ja suunnitella seuraavaa päivää, josko vaikka suunnistaisi kohti Kolmen valtakunnan rajapyykkiä.
2003-07-13
Lomatunnelmia
Kesäloma on vihdoin alkanut, ja aurinko paistaa. Tänävuonna kesälomaa on vain naurettavat kaksi viikkoa, mutta en silti oikein tiedä, mitä tekisin tänäaikana. Tulevalle viikolle sääennusteet lupaavat kaunista, aurinkoista ja kuumaa ilmaa. Hyviä ehdotuksia lomatekemiseksi otetaan vastaan, alustavia juttuja listallani ovat:
- Uinti
- Rantaelämä (petankki, löhöys, frisbeily)
- Pyöräily
- Merelle melomaan
- Valon kuvaus
- Kotona sisällä nysvääminen
- Grillausta oudoissa paikoissa (ja ensin grillin hankinta)
Jos keksit muita hyviä ideoita, kerro niistä toki vaikka kommenttipulauttimen kautta.
- Uinti
- Rantaelämä (petankki, löhöys, frisbeily)
- Pyöräily
- Merelle melomaan
- Valon kuvaus
- Kotona sisällä nysvääminen
- Grillausta oudoissa paikoissa (ja ensin grillin hankinta)
Jos keksit muita hyviä ideoita, kerro niistä toki vaikka kommenttipulauttimen kautta.
Subscribe to:
Posts (Atom)