Lapinmatkailua, osa 1

Tuli loman aikana käytyä Lapissa. Jossainmäärin ex tempore -luontoinen lähtö vei ensin kohti käsivartta, turhaa kiirehtimättä. Kun lopulta saavuin Kilpisjärvelle, oli sää varsin masentava, matalalla hitaasti valuvia pilviä, puuskittaista tuulta ja sadetta. Sillävälin kun ehdin kaivaa sadevarusteet esiin takakontista, oli ilma selvennyt sen verran ettei enää satanut, oli vain pilvistä ja harmaata.


Päätin kiivetä Saanan huipulle, "kevyesti" varusteltuna, ja pakkasin reppuun sadevaatteet, vettä, hieman eväitä ja kameran. Ensimmäinen ongelma oli löytää Saanan huipulle vievän polun alku, retkeilykeskuksen pihassa oleva kartta oli pahasti sään runtelema, eikä siitä ollut jäljellä lähialueita. Ostin oman kartan, ja siitähän selvisikin että retkeilykeskuksen takaa pitäisi päästä liikkeelle. Suuntasin ylös leirintäalueen portaita ja metsän reunassa olikin viitta "Saana" ja pitkospuut. Matkaa huipulle oli kyltin mukaan 4,0 km.
Puolen kilometrin pitkospuupolun ja satunnaistan portaiden jälkeen saavuin polkujen risteykseen, eteenpäin Saanajärvi ja päivätupa, oikealle Saanan huippu ja portaita niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ikuisuutta myöhemmin pääsin ensimmäiselle välitasanteelle, näkymä oli upea matalalla roikkuvista pilvistä huolimatta. Ylöskatsoessa portaat katosivat pilven sisään, mutta päätin jatkaa matkaa koska olin sentään jo näinkin pitkällä. Alaskatsottaessa huomasin olevani ehkä noin 200 metrin päässä portaiden alusta. Pari huomattavasti pienempää maisema- ja vesitaukoa myöhemmin pääsin portaiden yläpäähän. Ylimmän portaan etureunaan oli maalattu "Virallinen luku 793". Nopeasti arvioin että olin noussut portaita ehkä noin puolisen kilometriä, eli 3km jäljellä. Polku huipulle oli vaihteleva, välillä pitkiä tasaisia hiekkapolkuja, välillä kivikkoista jyrkkää rinnettä, välillä pilvien ja tihkusateen kastelemaa liukasta kalliiota.
Saavuttuani Saanan rinteellä olevien lampien paikkeille saavuin pilvien väliseen kirkkaaseen välimaastoon, ja näky oli varsin mieleenpainuva, alhaalta pilvistä nousevia huippuja, jotka katosivat hieman ylempänä oleviin pilviin.
Huipun lähistöllä olevaa radiomastoa ei vielä näkynyt, mutta tämä ei juurikaan yllättänyt, ylempänä oleva pilvi oli huomattavasti alempaa pilveä tiheämpi, näkyvyyttä alle 50 metriä. Tämän huomasin jonkinverran myöhemmin, kun näin maston ja heti perään pilvien seasta erottuikin huipun kiviröykkiö. Tavoite oli saavutettu, Saanan huipulla tuulee.
Pari pakollista puhelua myöhemmin oli aika ottaa kuvia pilvisestä maisemasta, onneksi pilvet olivat hieman rakoilleet ja kilpisjärvi näkyi edes kohtuullisesti. Kuvista ei tullut juuri mitään, koska näkyvyys oli mitä oli.
Paluumatkalla pysähtelin ottamaan kuvia hieman kirkastuneen ilman ansiosta. Juurelle päästyäni sade alkoi uudestaan, joten suuntasin kohti Skibotnia, josko sieltä saisi hyviä kuvia Lygnen vuonosta ja sen massiivista vuorista, joista korkein nousee suoraan 1833 metriä merenpinnasta.
Matka Skibotniin kulki kapeaa mutkittelevaa tietä, joka oli suurimmaksi osaksi pilven sisällä. Olin kuullut tämän tien kulkevan upean laakson reunalla, vastareunaa en juuri nähnyt, ennenkuin aivan Skibotnin luona. Päästyäni rantaan olin vähintäänkin pettynyt, pilvet peittivät kaiken yli 100m merenpinnan yläpuolella olevan, ja hienoinen sadesumu samensi näkyvänkin osan siniharmaaksi. Juuri lähtiessäni pois tuli pilviin hetkellinen pieni rako, ja sain nähdä muutaman sekunnin ajan korkealla taivaalla pätkän vuorenrinnettä. Tänne on tultava uudestaan paremman sään mukana.
Palasin Kilpisjärvelle huomatakseni sään kirkastuneen, ja auringon paistavan lähes pilvettömältä taivaalta (ainakin verrattuna aikaisempaan säähän). Käytin tarjoutuneen tilaisuuden hyväksi ja kuvasin Saanaa ja sen ympäristöä. Ilta oli jo pitkällä, joten oli aika leiriytyä ja suunnitella seuraavaa päivää, josko vaikka suunnistaisi kohti Kolmen valtakunnan rajapyykkiä.