Kuoroleiri

Mennäviikonloppuna oli kuoroleiri Siuntion Vidablickissa, partiolaisten jossain paikassa.

Lauantai-aamu valkeni kylmänä ja lumisena, lunta satoi ihan kohtuudella kun lähdin liikkeelle noin kello 7.30 raaputtamaan auton ikkunoita puhtaaksi, ja sitten kohti Koivukylää hakemaan ensimmäistä kyyditettävää. Jostain syystä sain hyvän idean soittaa ensin, että mikä on tilanne, ja puhelimeen vastasi hyvin uninen, puhelinsoittoon herännyt nuori sopraano. Jäisellä lumella seikkailin sitten Leppävaaran ja Munkan kautta Otaniemeen, ja pääsimme matkaan noin yhdeksältä, niinkuin alunperin oli sovittu.

Alkumatkasta päättelimme, että hyvä jos ehdimme perille ennen kymmentä, jolloin äänenavauksen pitäisi alkaa, ja arvoimme muiden kuorolaisten ehtimistä. Länsiväylällä oli jäistä loskaa pari senttiä, kaistanvaihto ei ollut erityisen miellyttävä operaatio.

Sää parani, tai ainakin ajo-olot, kun Länsiväylän moottoritieosuus päättyi, ja oli vain yksi, puhtaaksi ajettu kaista suuntaansa. Pääsimme Siuntion puolelle hyvissä ajoin ennen kymmentä, ja päätimme käydä kaupassa ostamassa aamiaista ja snäkkejä.

Noin viittätoista vaille 10 kaarsimme Vidablickin pihatielle, ja neitseellinen lumi kertoi meidän olevan ensimmäisiä. Kierros lipputangon ympäri, parkkiin, ja kamat kantoon. Ensimmäisenä on hyvä vallata sopiva punkka.

Päätimme vallata basso-Markun kanssa majoitusrakennuksen reunimmaisen huoneen, jonka jälkeen suunnistimme päärakennukseen laittamaan tuoleja treenejä varten valmiiksi. Hieman tasan jälkeen saapui toinen autollinen, ja pian loputkin. Jostain kumman syystä aamiaisteessä oli sienikeittomainen jälkimaku, syyksi epäiltiin vanhahkoja teepusseja.
Aamupäivän treenit lähtivät käyntiin venyttelyllä, heilumisella ja joo-joolla, sitten olikin biisien vuoro. En muista järjestystä, joten jätetään ne käymättä läpi. Joka tapauksessa biisit tulevat WiOLin maakuntakiertueelle, joten sinne vaan kaikki kuuntelemaan. Lauantain saldon huomasin ilokseni pystyväni ala-Dhen säännöllisesti varsin puhtaasti, ala-C ei tuota mahdottomia ongelmia, ja ylä-äänetkin melkein onnistuvat jo. Toimivaa äänialaa hieman yli kaksi oktaavia tällä hetkellä. Jossain välissä kuoro kuulosti oikein kivalta jopa takariviin, välillä taas ainakin me bassot olimme enemmän kuin eksyksissä.
Lounaskutsu kajahti joskus kahden paikkeilla, ja ryntäsimme kaikki syömään pestopastaa, ruoan jälkeen oli vuorossa lyhyt lumisota, ja sitten lisää laulua. Kaksi nuorta bassoa saivat päähänsä soittaa syntsan looppeja, lähinnä rumpu-sellaisia, erilaisina yhdistelminä.
Iltaruoasta mulle ei ole oikeastaan mitään havaintoa. Siinä oli ainakin sipulia ja porkkanaa, koska niitä me pilkoimme päivällä hieman lounaan jälkeen.
Illalla alkoi tyttöjen saunavuoro, ja pojat jäimme treenaamaan kaunista ja herkkää mieslaulua (se on kuulemma mahdollista) ja aloitimme Jääkärimarssilla. Ensimmäinen yritys oli lähinnä koominen, kaikki sekoilivat ympäri nuotistoa kirjoiteltuihin sanoihin, ja säkeistöt menivät kauniisti sekaisin. Pienellä kertauksella sentään saimme jonkinlaisen version laulusta aikaiseksi, mutta ei sitä kyllä kovin kauniiksi vielä voinut sanoa :-)
Pari tuntia laulettuamme muutamaa biisiä päätimme, että on aika aloittaa yleinen saunavuoro (välissä oli ollut myös ujojen poikien saunavuoro), ja suuntasimme saunalle. Saunassa treenasimme herkkiä serenadeja, kuten kersanttilaulua.
Ulkona oleva lumi oli houkutellut jo muutamia enkelinkuvia esiin, ja meidän saunavuoromme aikana niitä ilmestyi jokunen lisää. Lumi on kylmää myös kolmen sentin kerroksena.
Loppuillasta Markus, Tuomas ja Eki esittivät erittäin kauniisti, ja varsinkin tunteella, herkän serenadin, Tule kanssani kylpyyn, ja saivat raikuvat suosionosoitukset saunan tuvanpuolen väeltä. Esitys oli näkemisen arvoinen. Ja koska tänäyönä siirtyttiin talviaikaan, oli tietty tunti ylimääräistä aikaa käytettävissä, siispä saunalla laulettiin kitarasäestyksellä ja ilman muutamia tunteja, sekä syötiin suklaabanskuja ja makkaraa, sekä havainnoittin tyhjien pullojen kulmanopeuden muutosta.
Sunnuntai koitti yllättäen, ja oli aika vääntäytyä aamiaiselle, ja sen jälkeen sunnuntain treenisessioon. Alkujumppa ja äänenavaus, ja lisää laulua. Alussa oli pieniä ongelmia saada ihan kaikkea laulettua, mutta ekan tunnin jälkeen homma alkoi taas luistaa. Lounaskutsun kiiriessä saimme tietää että yhdellä sopraanoista oli syntymäpäivä, hänelle laulettiinkin heti Monia Vuosia. Tämän hyvin lyhyen biisin oppi suunnilleen kertalaakista.
Lounaaksi oli sunnuntaina risottoa. Lounaan jälkeen joku sai päähänsä tutkia kaikkien silmien värit, tästä kehkeytikin varsin monipuolinen tutkimus, jossa suuri osa yritti ehtiä tarkistamaan muiden silmien värin ennen treenien jatkumista. Drum'n'Bass bassot "soittivat" lauantain tapaan konemusiikkia syntikoilla.
Iltapäivällä pari laulua lisää, ja alkoi loppusiivous. Siivouksen jälkeen oli vuorossa yleistä härdelliä ja paluukyytien sumplimista, ja silloin selvisi että bassojen ääntenvalvojalla oli myös syntymäpäivä. Uusi esitys samasta biisistä, hieman vajaalla miehityksellä, ja ilman nuotteja. Ja koska Hannu ei hypännyt ikkunasta ulos, voisin kai olettaa ettei se sentään aivan karmivalta kuulostanut.
Paluumatkalle päästiin lähtemään noin neljältä, kierros taas lipputangon ympäri, ja nokka kohti Helsinkiä.
Pääsin kotiin hieman ennen kuutta, sain tavarat purettua, ja sitten pitikin tehdä C++-kurssin ensimmäinen harjoitustyö (String-luokka), aikaa deadlineen alle 24h. Homma oli valmis joskus yhdentoista aikaan, kunnes huomasin pienen sivulauseen, että C++n stringit osaavat käsitellä merkkijonoja, joissa on nulleja sisällä. Hieman reilun tunnin nysväyksen ja säädön jälkeen sain homman toimimaan, ja paketoin vastauksen. Lopputulos: 4/4 pistettä.