Meekon tupa

Kengät ovat kuivumassa kaminan lämmössä. Tuvan ikkunista mainiot näkymät Meekon pahdalle ja Saivaaralle. Helpossa maastossa eteneminen oli tänään nopeaa, ja jos varpaat ja nilkat eivät olisi rikki Salmikurun jäljiltä, olisi iltapäivällä voinut jatkaa Pihtsusjärvelle ja siitä Haltille. Nyt taitaa jäädä Saivaaran huiputukseksi, hyvä jos Pihtsuskönkäällekään ehdimme tällä kertaa.
Oppia ikä kaikki, monia arvokkaita kokemuksia ensikertaa varten on kertynyt vyön alle, vaikkei vyötä olekaan. Vielä kun keksisi miten näitä viestejä saisi reaaliaikaisemmin liikkeelle, eikä kahden tunnin kapuamisen jälkeen.

Siellä se Halti on

Sää ja kunto alkavat vihjata, että huomenna aamulla taitaa olla edessä 8.5km kevyt-varustuksella tehtävä Haltin huiputus ja iltapäivällä samanlainen matka takaisin Pihtsusjärven autiotuvalle.
Matkalla tänne tuli ihailuta lähempää Meekonpahtaa ja Vuomakasjoen kuohuja. Suomen suurin vesiputous, Pihtsusköngäs, oli upea ja Pihtsusjärvi tuntuu kylmältä. Gieddecohkka kohoaa komeana järven pohjoispäässä ja sen takana pilven sisällä asustaa Halti. Kuvassa Halti on oikeassa laidassa olevan opasviitan yläpuolella ja Gieddecohkka täyttää vasemman puolen. Hieman ennen kuvan ottoa pilviverho rakoili hetkellisesti ja näimme lähemmän huipun ja pienet lumilämpäreet sen koillisrinteellä.
Ihmisiä ei juuri ole tullut vastaan, Kuonjarjoella yöpyi yksi toiseen suuntan menevä saksalaismies ja Meekon autiotuvalta oli juuri poistumassa yksi suomalainen vaeltaja, joka kertoi yrittäneensä moneen kertaan talvella Haltille Saanalta ja takaisin alle 10 tunnin. Tavoite on kuulemma yhä saavuttamatta, lyhin menohiihto on ollut 6h huipulle, mutta paluusuuntaan sää heikkeni nopeasti.
Päivitykset taitavat tulla melko satunnaisesti kun kenttää ei ole, aikaleimatkin taitavat olla mitä sattuu, kun en muistaakseni ollut varautunut näin viivästyneisiin viestin lähetyksiin. Tämän kirjoitin 27.9. noin klo 1800.

Huippu lähestyy

Tuo vähemmän taivasta vaaleampi viiru on Haltin lumipeitteinen huippu. Matkaa vielä noin 2 km.
Saa nähdä miten käy, ovatko kivet liian liukkaita nousta.

(merkkikonversiot korjattu 3.10.)

klo 11.18

Lumiosuus lähellä jo. Korkeutta noin 1100m.

Huipulla tuulee!

Klo 12.10 saavutimme Suomen katon, Haltin huipun. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kaikki alapuolellamme oleva vaan on pilvien alla.
78061 kuittaa.

Suunta muuttui

Koska maasto "alhaalla" on liian märkää, vaihdoimme reitin kulkemaan Salmikurun läpi kohti Kuonjarjokea. Vieressä Jollanoaivi kohoaa yli kilometrin korkeuteen, kaukana lännessä siintää Saana. Taakse jäivät Termisjärvi ja lämmin tupa.

Vettä riittää

Aamutee ja -puuro.
Sataa.
Ihan kuin vettä ei olisi jo tarpeeksi. Eilinen alkumatka jäi vajaaksi myöhästyneen lähdön ja hieman kostean maaston ansiosta. Kaikki karttaan merkityt purot löytyivät, tai eivät oikeastaan, sillä puron solinaa kuului jalkojen alta koko matkan. Koko rinne on ollut yhtä suurta vuolasta virtaa, eikä kulkureittiä ole ollut helppo löytää.

Kilpisjärvi saavutettu

Vihdoin perillä, että voi lähteä liikkeelle kohti yöpaikkaa noin 15km itään.
Nyt reittisuunnitelma kasaan, rinkka selkään ja menoksi.

Matkalla taas

Aamulla heräsimme noin 50 km ennen Kemiä, eli vielä on matkaa Kilpisjärvelle useita tunteja halki poronhoitoalueen. Näillä korkeuksilla on komeat värit puissa, mutta jo selvästi alkavat lehdet käydä vähiin.

Loma alkaa kohta

Kohta on edessä lomille lomps, ja ulkona sataa tällä hetkellä kaatamalla. Tänään on illalla jo nokka kohti pohjoista, edessä reilu viikko Käsivarren erämaa-alueella. Rinkka on suunnilleen pakattu, painoa 22-23 kg, joista rinkka, teltta, makuupussi, -alusta ja trangia vievät hieman vajaa puolet.
Mikäli kenttää löytyy, yritän täydentää logia matkan aikana räspimällä kuvia kännyllä digipokkarin lisäksi sekä heittää iltaisin ja ehkä lounastauoilla jne kuvia ja matkatunnelmia esiin.

Alustava reittisuunnitelma on jotakuinkin mallia Kilpisjärvi - Termisjärvi - Saivaara - Pihtusköngäs - Halti - Lossujärvi - Saarijärvi - Kilpisjärvi - 3 valtakunnan rajapyykki - Kilpisjärvi, mutta tämä kaikki toki säävarauksella, ja pitää sitä omaa kuntoakin hieman kai kuunnella.

Loppu häämöttää

Heinolan Tähti alitettu, loppu matka tiukkaa tikkausta kotisatamaan. Venda? Venda!

Nam

Tuulisen Päijänteen jälkeen tuuleton ränni Kalkkisesta itään on varsin leppoisaa köllöttelyä. Valmistuvan ruoan tuoksukin leijailee jo kipparin nenään asti.
Tänään hyvä aurinkoinen sää on korvautunut pilvisellä taivaalla ja pienillä sadekuuroilla aamulla.

Koukkuniemi

Koukkuniemen lahukkaan on kerääntynyt aikamoinen määrä syysveneilijöitä.

Päijänne

Kalkkisten kanavan jälkeen loppui tuuli. Vielä 3 meripeninkulmaa määränpäähän rauhallista puksutusta.

Yli-Virtasaari

Ensimmäinen legi takana, ja lounastauko varsin vilkaassa laiturissa. Kapea salmi on ollut melkoista tikkausta pyöriskelevässä vastatuulessa. Onneksi edessä on vielä kapeampaa salmea.

Venda!

Länsituulta noin 8-10m/s, vaahtopäitä pienelläkin selällä. Nopeutta 5,1 solmua.

Ensimmäinen etappi takana

Lyhyt iltalegi takana, aika saunoa, paistaa makkaraa ja valmistautua huomiseen purjehdukseen.

Länsituuli uutta lunta toi

Kapteeni kirjoittaa lokia, joten omankin lokin päivitys on hyvä tehdä nyt. Sää on leuto, länsituuli viilentää mukavasti.
Ja toki huomasin juuri, että kamerakin jäi kotiin, eli eipä tule sitten tältäkään purjehdukselta muuta kuin sumuisia sätöksiä.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

On tullut aika taas suunnata kauden viimeiselle purjehdukselle.

Kesä on ohi

Syyskuu on alkanut, joka tarkoittaa sitä, että kesä on jo takana. Elokuussa oli pieniä teknisiä murheita, joten en saanut päivitettyä blogia, vaikka olisin outoa kyllä halunnutkin. Joten lyhyt yhteenveto viimeaikoijen tärkeimmistä tapahtumista.

Elokuun alussa oli osakunnan kesäretki Joutsenoon, jossa kävimme tutustumassa rieskaviikon tapahtumiin lauantaina. Torilla oli vilskettä ja hulinaa, partiotytöt myivät vohveleita, martat rieskoja, paikallinen puuseppä höpsytyskuppeja. Kävin ostamassa itselleni vihdoin höpsytyskupin, ja johan siihen samantien pelmahti paikalle Etelä-Saimaan toimittaja ja kuvaaja tekemään tilanteesta lehtijuttua (joka myös julkaistiin sunnuntaina tai maanantaina, en muista kumpana).

Iltapäivällä oli vuorossa kyykkäottelu, joka tällä kertaa päättyi osakunnan voittoon kunnanvaltuustosta. Tutustuimme noin tunnin mittaisella kiertoajelulla Joutsenoon, ja suuntasimme takaiin Muukonsaareen grillaamaan, saunomaan ja nauttimaan virvokkeita.

Art Goes Kapakka oli elokuun puolivälissä, yhteiskeikka Kluuvikadulle rakennetulla lavalla, ja sen jälkeen kolme kuoron keikkaa. Ensimmäisen baarin meno- ja poistumismatkalla satoi kunnolla, sateenvarjosta ei ollut paljon apua, kun vettä valui kadulla parhaimmillaan nilkkaan asti.

Elokuun lopulla paisteltiin rosvopaistia Vihdissä, 8 syöjää, 9 kiloa. Hyvää oli.

Syyskuussa oli vuorossa jo kauan odotettu urakka: levytysstudioon laulamaan taustoja erän suomalaisen huippuartistin tulevalle levylle. Levy on tiettävästi tulossa ulos ensivuoden keväällä, joskin tämän vuoden puolella pitäisi tulla sinkkulohkaisu, mutten tiedä onko meidän biisimme sillä vai ei.