Herkkua on siinä monenlaista

Yule has arrived, but unfortunately I've been too busy to write anything for a long while. Finally I had a few minutes to upload pics of the gingerbread house and the fancy Imperial Star Destroyer ham.

The house is a bit deformed, the dough spread a lot in the oven and it was so soft it had to dry up for a week, but now it's up and seems quite stable. The roof was a bit ambitious yet it works, it is a carryover from the gargantuous project plan of making a gingerbread mansion over three times larger than the current building.

The (half a) ham came out of the oven this morning and looks too much like Imperial Star Destroyer to let the similarity go unnoticed.

So, "Onnellista ja oikein hyvää joulua!" everybody *<:-)

Testi

Toimiiko kuvien skaalaus niinkuin pitää?

Kahvin paahtaminen edistyy

Uusia leluja, ja uusia kujeita.
Kahvinpaahdin on tullut jo suht tutuksi, tässä i-Roast muuttaa Moka Kadir sekoitusta Wieniläiseksi paahdoksi. Toinen uusi lelu on N90, jolla tämä viesti on kuvattu ja kirjoitettu.

Home roasted coffee

Well, it's better than I expected, despite the very fast and hot roast. Freshness also brought problems adjusting the grind and tamp for a good extraction, and I still haven't really figured them out with a good repeatability. But overall I find home roasting coffee turning into an interesting hobby, the coffee already is pretty much on par with commercial beans. And as green coffee can be stored for weeks, even months, the possibility to have a variety of different coffees is very tempting. Roast a batch in the morning, and you have a fresh roast of new blend coffee the next morning, but you're not stuck with gulping tens of cups of it in a few days. Just roast another small batch of another coffee and you're all set again.

It's very difficult to get a consitent roast, as it happens extremely fast. Hopefully the arriving winter will lower the temperatures so I can get a good, slow roast. The nights are already below freezing in the northern Finland, so it shouldn't take too long for the cold to get here.

Coffee roasting

Oh well, now I've fallen deep enough into the coffee world and I've roasted my first batch of coffee. I ordered a small selection of ready made blends for both espresso and french press from Sweet Maria's and the beans arrived in a week and a half. My starter's roasting setup is very simple at the moment, a simple hot air popcorn popper, a bowl, a colander and a small colander for moving the beans while cooling.

This popper is a very fast roaster, I guess it's running a bit too hot even. It's a bit loud, so I'm not yet 100% if I've stopped after the first crack or deep into the second crack. And the roasting is a bit uneven, the beans circluate around and the center stays relatively cool until the audible cracks start. But despite reaching a very dark roast in just around 3 minutes, the beans themselves seem very evenly roasted, as you can see in the cross section picture. The one on the left is my first batch, and the bean on the right is a commercially roasted coffee bean, Robert's Coffee Espresso Habanero, somewhere around French roast.
I also roasted a batch of decaf espresso "Donkey" blend to slightly lighter shade than the "Monkey" blend, in the neighbourhood of Full City and Vienna roasts.

Tomorrow the beans have rested and degassed hopefully enough so I can try them out both in the morning and in the afternoon to see how the flavor develops and if the quick roast is doing something to the taste and crema.

To enhance the roast I think I should somehow agitate the beans during roasting. But that would mean lots of flying chaf everywhere, unless I manage to build some kind of a ventilation tube with a fan to suck the chaf and smoke out the balcony windows. And slowing down the roast would probably be a good idea as well, but first I need a trustworthy thermometer to figure out how hot the thing is now.

WeneWiOL

Viikon kiertue pirkanmaan vesillä on pyörähtänyt käyntiin. Kokeilemme kikkailla kännyköiden kanssa ja päivittää sähköistä päiviötämme.

Rrrrramm - - - steinnnn

Listen to Rammsteinnn.mp3.
Ruisrockin paras esiintyjä kohoaa lavalle, ja kuivaa sen minkä sade ja ukkonen kasteli.

ruisrock

Listen to Nauhoite(02).mp3.
Children of Bodom esittää rantalavalla sahausta ja rumpujen sekä soittimien pahoinpitelyä. Vielä on hieman epäselvää mitä toi yks tyyppi tekee mikrofonille.

Arkistoinnin päivitykset

Jotain pientä bugin poikasta on ollut havaittavissa kännykkäpäivitysten yhteydessä, arkistolinkit eivät ole generoituneet oikein. Mutta toivottavasti viimeisin parin rivin lisäys korjaa tilanteen, ja kirjoitukset päätyvät tästä lähin oikeisiin paikkoihin ilman ylimääräistä säätöä.

paluu kylmään pohjolaan

Kengät taas jalassa turvatarkastuksen jälkeen ja matkaaja toipumassa portin luona virvoikelasin ääressä. Ikkunoissa on kumma pisterasteri, joka vaikeuttaa ulos katsomista. Edessä taas yli puoli vuorokautta lentämistä, onneksi BAlla on suht mukavat penkit kun ei matkusta ihan karjaluokassa, vaan siinä 6 penkkiä (2+4+2) per rivi.
Aamulla oli aikainen herätys ja kävimme pienellä kiertoajelulla Napan viinitiloilla. Menomatkan teimme Golden Gaten yli, mutta tiivis sumu esti näkemästä edes kannatuskaapeleita. Pitää tulla joskus talvella uudestaan kokeilemaan josko näkyisi paremmin. Paikallisten mukaan sumukausi alkaa keväällä ja päättyy syyskuun loppupuolella. Punapuumetsätkin olisi kiva päästä näkemään, niinkuin moni muukin paikka, ja vieläpä ihan ajan kanssa ilman turhaa hoppuilua.

Turisti liikkeellä

Tänään ohjelmassa aamulla pari pätkää ihmettelyä javan kummallista maailmaa, ja sen perään katselemaan kaupunkia. Pier 36 - 43 1/2 tulivat tutuiksi, sekä paluu hotellille cable carilla, ja siitä heti autoloma syvään etelään. Pacifican eteläpuolella oli jyrkänteen alla upea ja suht koskematon hiekkaranta. Tie 1 on kyllä todella upean näköinen reitti suunnata pois San Franciscosta kohti San Josea.

swag

JavaONEn pääosuus on ohi, ja kuvassa noin tunnin katselun tuloksena kertynyt läjä rojua. Ne, jotka kiersivät kaikki standit keräten kaikki palikat, tarvitsevat varmaan rahtikoneen tavaroiden saamiseksi kotiin. Tänään oli javan 10v synttäribileet, ja pääsin rustaamaan nimeni isoon onnittelukorttiin. Kultaisilla riimuilla :-)
Jalat ovat hieman hellät kaiken standillä seisoskelun jäljiltä, varsinkin se pehmeä ja paksu kokolattiamatto tuntui aiheuttavan kaikille epämukavuutta. Nähtäväksi jää minkä verran huomenna pystyy kävelemään kaupungilla ja konferenssikeskuksessa. Toivottavasti tänään alkanut hyvä sää jatkuu huomennakin.

Pieni pala Italiaa

Tänään törmättiin kadulla seisovaan italialaismaiseen italialaisnaiseen, joka toimi pienen perheravintolan, Franchino, sisäänheittäjänä, tarjoilijana ja kokkina, kuten äänekäs ja hyväntuulinen miehensäkin. Paikka on erittäin viihtyisä, ruoka on maininta, mama ja papa amerikanitalialaiseen tyyliin sopivia. Ohikulkijoita kalastetaan aktiivisesti ja tyylillä, tarjoilu ja ruoan kehuminen sujuvat vanhoilta tekijöiltä kuin itsestään.

Santran sisko

San Franciscossa on yllättävän viileää. Lämpöä vain parikymmentä astetta ja tuuli tuntuu ajoittain kylmältä, varsinkin nyt illalla. Reilut 20h kestänyt matka toi perille hieman ennen kolmea iltapäivällä paikallista aikaa. Taksikuski ajoi varsin luottavaisin mielin hotellille, 65mph alueella päälle satasta näkyvyyden ollessa kaarteissa alle sekunti. Koko kaupunki oli tänään kuulemma jumissa gay pride paraatin takia, mutta ruuhka vaikutti enemmän normaalilta Bostonin arkipäivältä. Paraati loppui juuri ennenkuin sen varrelle olisi ehtinyt, mutta eiköhän seuraavan viikon aikana tule nähtyä vähintään yhtämonta omituista tapausta. JavaONE konferenssi alkaa huomenna, nyt on toivottavasti muutama tunti unta. Paloautoja menee jatkuvasti pillit päällä ohi, ja täällä 20+ kerroksen tasossa ei tunnu olevan äänenvaimennusta.

paluu arkeen

Taas lentokentällä. Paluulento kylmään suomeen odottaa, kahvilaan ei oikein jaksa keskelle tupakansavua ja tungosta. Hieman käy kateeksi niitä meistä, joilla on vielä yksi päivä lisää Unkarissa.
Budapestissa voisi viettää pari keikatontakin päivää, että ehtisi käydä vaikka kylpylässä kiirehtimättä. Kaikesta kiireestä huolimatta tuli nähtyä yllättävän monta paikkaa, ja keikkapaikkojen syrjäisyyden vuoksi myös paikkoja joihin ei olisi muuten tullut mentyä. Kulmakuppilat ovat kulmakuppiloita täälläkin, tosin kolme päivää pannussa seisoneen kahvin sijaan saa tuoretta espressoa edulliseen hintaan. Paikalliset jäätelölaadut olivat ilahduttava löytö, erinomaisia marja-, jogurtti- sekä tuuroo-pohjaisia jäätelöitä. Pallot ovat pieniä, mutta edullisia. Kolme 80 forintin palloa olivat hieman isompi setti kuin helsingin isot 2 euron pallot.
Eilinen karonkkaruoka oli hienoinen pettymys, mutta kaikki muu on vienyt kielen menessään. Ehkä parhaan unkarilaistyyppisen aterian saisi paistamalla pekoniin käärittyä silavaa upporasvassa ja tarjoilla se persikan, kirsikan sekä paprikalla ja kermalla höystetyn hapankaalin kanssa.
Kohta on aika nousua koneeseen ja suunnata kohti kotimaisia ruokapöydän antimia. Omituista kyllä, mutta salaatti ei kuulosta nyt huonolta lisukevaihtoehdolta kaiken uppopaistetun ruoan jälkeen.

Vika keikkapaikka odottaa

Kohta se on ohi, enää muutama tunti ja Unkarin kiertueen viimeinen keikka takana. Eilinen keikka oli hieno, varsinkin illanistujaiset paikallisten kanssa. CCCX uppoaa unkarilaisiin paremmin kuin häkä, ja bassot ovat varsin samanlaisia täällä kuin kotopuolessa.
Ohessa huono kuva Szent Laszlo templomista.

Esztergom

Keikka ohi, kiertokävely suoritettu. Kaupunki otti kuoron vastaan varsin uskomattoman hyvin. Suomen ja Unkarin liput salossa, kaupungin hallituksen tervehdys ja napostelutilaisuus, iso salillinen innokasta yleisöä sekä mahtava seisovapöydällinen paikallisia herkkuja. Epävirallisena osuutena paikallisen lukion kuorolaisten kanssa laulua ja kävelykierros sillan alle ja mäen päälle ison kivikirkon juureen.
Vielä kaksi keikkaa jäljellä, onkohan isossa kaupungissa yhtäpaljon fiilistä kuin tänään oli?

Budapest

Illalla, tahi oikeammin yöllä palasimme Budapestiin keikan jälkeen. Päästyämme majoitukseen osa meistä tallusti ylös Citadellille katsomaan öistä kaupunkia korkeuksista, hyvältä näyttää. Täällä on vielä hieman lämpimämpi kuin ennustettu eikä ainakaan vielä sada, mutta kylmenemään päin on selvästi ja pohjoisessa siintää jo suuria pilviä.
Majamme on Budan puolella noin kilometrin tai alle päässä tonavasta, linnan ja citadellin välimaastossa. Täältä on varsin helppo päästä keskustaan, bussipysäkki on suoraan hotellin kohdalla.
Kohta on aika suunnata kauas pohjoiseen rajaseudulle, Esztergomiin. Melkoista rajatiedettä tämä kiertue, eiliseltä keikkapaikalta oli 12km Serbiaan.

Nyt nappaa...

Keikkaan muutamia tunteja, helle alkaa hellittää. Tänään on puolipilvistä, lämpöä noin hieman reilut 20. Pieni sekstetti kävi hierottavana, 1500HUF puolesta tunnista. Nyt nautimme mukavasta ilmasta ja rennosta olostamme. Läheisessä sörözössä 'coca-cola' ja käsiliikkeet palkitsivat yhden sopraanomme 2 litran pullolla ison lasillisen sijaan; bassot ovat jo oppineen tilaamaan olutta katu-uskottavalla tyylillä.

Szeged, toinen päivä ja ilta

Kuumaa, hyvin kuumaa.
Tänään kävimme harjoittelemassa huomisessa keikkakirkossa, Matyas templomissa.
Illalla koko kaupunki raikaa, välillä hyvin, välillä jotenkin toisin. 'hän kulkevi kuin yli kukkien...'

Szeged

Ruokaa odotellessa. Iso tuoppi paikallista 270HUF, eli noin 1.1 euroa. Paikallinen ruokatarjonta vaikuttaa Pohjois-Karjala -projektin varoittavalta esimerkiltä: potkaa, makkaraa, paahdettua laardia ja voilla liukastetuja mykyjä. Ja tämä yhdessä annoksessa. Ainoa vihreä oli pieni pala persiljaa. Lisää ruokakuvia matkan jälkeen.
On se kaunista kun iso mies itkee ruoan maun vuoksi onnenkyyneliä.

Täydennys 9.5.2005:
Kuvassa näkyvä ruoka on "Hand of pork with sour cabbage and smoke sausage", eli potkaa paloina, savumakkaraa, sekä hapankaalia, johon oli lisätty paprikaa ja kermaa. Annoskoko oli varsin runsas, ellei jopa ylitsevuotava.

matkalla kohti kaakkoa

Listen to Matkatunnelmaa.mp3.
'ja mä oikea laulaja oisin!' sekä oheinen ikivihreä viisu muiden muassa vauhdittavat matkaa keikkabussissa E75/M5 motarilla kohti Szegediä.
Paikallinen maaseutu on vihreää ja rypsi kukkii.

Budapest Ferihegy

Kone on laskeutunut. Aurinko paistaa, lämmin on. Onneksi varustus on sen kylmimmän sääennusteen mukaan, eikä toteutuneen lämpimän mukaan. Nyt pitää odotella toista osaa kuorosta, eli suorittaa pari tuntia turisteilua Budassa.

wappu, osa 3

Ullikselle alkaa kertyä jo pikkuhiljaa väkeä.

wappu, osa 2

Listen to Wpk.mp3.
Lakituksen jälkeen.

wappu, osa 1

Listen to Wappumelua.mp3.
Tämmöstä täällä ennen lakitusta.

Vapun historia Suomessa

Vappu lähestyy taas, ja sen mukana paljon paheksuntaa eri ihmisten vapunviettotavoista. Viimevuonna kirjoitin osakunnan lehteen artikkelin vapun historiasta Suomessa ja juhlan juurista ylipäänsä. Kai tuo teksti nyt kestää sen verran päivänvaloa, että sen voisi laittaa julkisemminkin näkyville. Eli sivistä itseäsi ja naapureitasi ennenkuin ehdit paheksua tahi paasata.

Wappu - Mikä se on ja mistä se tulee?

[Julkaistu Wiipurilaisen Osakunnan jäsenjulkaisussa Willi, numerossa 2/2004]
A. Kuntsi
"Lukuisten opiskelijapolvien sankaritarinoihin ovat kuuluneet hyiset vaput
lumen peittämällä juhlakentällä. Vuonna 1929 lunta oli niin runsaasti, että
eräs viipurilainen ylioppilas hiihteli paikalle." -- Ylioppilaslehti
Jo muinaiset roomalaiset viettivät Vappua... no, niin ainakin jotkut tutkijat
väittävät. On esitetty, että Vappu periytyisi Rooman valtakunnan Floralia
-juhlasta, joka sijoittui likipitäen huhti-toukokuun vaihteeseen toivottaen
kesän tervetulleeksi. Loppujen lopuksi yhteneväisyydet juhlien välillä loppuvat
tähän, ja voidaankin olettaa, että Pohjois-Euroopan kansojen juhla oli heidän
omaa kulttuuriperintöään.
Alkuperäinen teutoonien käyttämä nimi on jo vaipunut unholaan, mutta kelttien
vastaava juhla tunnetaan yhä nimellä Beltaine, tulenjumala Belanuksen mukaan.
Suomen talonpojat ovat juhlineet toukokuun alkupuoliskolla helaa, eli
toukojuhlaa.
Pohjoismaissa Vapun päivästä muodostui riehakas kevään ja kesän
vastaanottojuhla. Silloin poltettiin kokkoja, soitettiin torvia ja kelloja
petojen ja pahansuopien noitien karkottamiseksi. Eteläisimmässä Skandinaviassa
ja paikoin Suomessakin oli tapana laskea karja laitumelle ja aloittaa kevään
kylvötyöt.
Nykyisin käytössä oleva nimi Vappu (Valpuri, Valborgsnatt, Walburgisnacht)
periytyy 700-luvulla eläneestä Walburga-nimisestä pyhimykseksi julistetusta
abbedissasta. Walburga oli anglosaksien kuninkaan Rikhardin tytär, joka syntyi
noin vuonna 710, kuoli helmikuun 25:ntenä päivänä vuonna 777 toimittuaan
pitkään abbedissana Heidenheimin luostarissa Saksassa. Hänet julistettiin
pyhimykseksi 870-luvulla ja Pyhän Walburgan yhdeksi kirkolliseksi juhlapyhäksi
tuli toukokuun ensimmäinen, joka osui yksiin germaanisten kansojen juhliman
kesän alkamisjuhlan kanssa. Walburgalta rukoiltiin hyvää satoa ja terveyttä,
sekä, niinkuin tuona päivänä oli ollut muutoinkin tapana, poltettiin kokkoja ja
peloteltiin lapsia kertomuksilla noidista ja pahoista hengistä.
Osa vapun perinteistä on säilynyt nykyaikaan siirtyneenä muihin juhlapäiviin,
noituus ja kyöpelinvuori ovat siirtyneet osittain pääsiäisen tienoille ja kokot
juhannukseen, jolloin on toki poltettu kokkoja ties kuinka kauan lyhyimmän yön
kunniaksi.
Ylioppilaiden Vappu puolestaan juontaa juurensa 1800-luvun Ruotsiin, jossa
ylioppilaille oli muodostunut tapa ottaa kevät vastaan syöden, juoden ja
laulaen. Ja jos jokin oli uutta ja hienoa Ruotsissa, niin eiväthän Suomen
ylioppilaatkaan voineet jäädä pekkaa pahemmaksi - nykyaikainen akateeminen
vappuperinne oli syntynyt. Ehkäpä tämä mässäily ja nautiskelu on johtanut
teoriaan Rooman valtakunnan Floralia-juhlan asemasta Vapun esikuvana.
1800-luvun lopulla alkoi kaupunkilaisväestön yleiseksi kevätjuhlan päiväksi
vakiintua 1.5. ja toisella puolella maapalloa lyötiin alkutahteja työläisten
vapun eteen. Australiassa vuonna 1856 julistettiin 21.4. työväen juhlapäiväksi,
ja päivän mielenosoitusten iskulauseeksi muodostui "Kahdeksan tuntia työtä,
kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa!"
Lopulta 1.5. 1886 Yhdysvalloissa siirryttiin kahdeksantuntiseen työpäivään, ja
kolme vuotta myöhemmin (1889) Pariisissa pidettiin toinen työväen
internationaali. Edustajat 22 maasta, myös Suomesta, julistivat Yhdysvaltain
ehdotuksesta toukokuun ensimmäisen päivän kansainväliseksi
mielenosoituspäiväksi kahdeksantuntisen työpäivän puolesta.
Suomessa marssittiin työväen oikeuksien puolesta ensimmäisen kerran vuonna
1897, osallistujia oli tuolloin kolmisen tuhatta. Tämän jälkeen SDPn
puoluekokouksissa jatkettiin väittelyä jonkin aikaa siitä, onko 1.5. liian
kylmä ajankohta mielenosoituksille. Vuodesta 1907 on 1.5. ollut virallisesti
Suomessakin työväen mielenosoituspäivä. Tähän ensimmäiseen viralliseen työväen
Vappuun osallistui noin 12 000 marssijaa.
Ylioppilaat ymmärrettävistä syistä vastustivat iloisen kevätjuhlapäivän
valjastamista poliittisiin tarkoituksiin. Ylioppilasvappu yltäkylläisine
juominkeineen ja syöminkeineen keräsi runsaasti palstamillimetrejä, ja
karnevaalimainen vapunvietto kasvatti suosiotaan kansan keskuudessa.
Helsingissä Havis Amanda on saanut valkolakkinsa vuodesta 1932. Vuoteen 1978
asti lakitus tapahtui vuorokauden vaihtuessa, mutta häiriöiden vähentämiseksi
aikaistettiin lakitusta vappuaaton kello 18:aan, jolloin se nykyäänkin tapahtuu.
Myös muut Suomen yliopistokaupungit ovat ottaneet käyttöönsä lakitusperinteen.
Sotien jälkeisenä aikana alkoi porvarismielisten ylioppilaiden ja
työläisaktiivien välillä olla yhä enemmän jännitteitä. Vuonna 1947
ylioppilaiden vapunvietto joutui punaisen Valpon erityistarkkailuun, ja
esimerkiksi poliittisesti sopimattomia lauluja vaiennettiin poliisivoimin.
Maaseudun talonpoikaisväki ja kaupunkilaistunut keskiluokka suhtautuivat
äänekkääseen vappujuhlintaan torjuvasti. Kumpikaan ryhmä ei katsonut voivansa
samaistua sosialististen piirteiden leimaamaan työväenluokkaan, eikä toisaalta
halunnut herrasväen ja ylioppilaiden huikentelevaan tunnelmaan. Heille Vappu
olikin perhepiirissä arvokkaasti vietettävä kevätjuhla.
60- ja 70-luvuilla Vapun juhlinta jakaantui aiempaa selvemmin kahtia, kun iso
joukko opiskelijoita liittyi työväen vappumarssille. Nykyisin erimielisyydet
ovat laimenneet rauhanomaiseen rinnakkaisjuhlintaan, vaikka silloin tällöin
jotkin ääriryhmittymät koettavat pitää enemmän ääntä ja kerätä huomiota.
Vapusta tehtiin Suomessa virallinen liputuspäivä vuonna 1978. Koska
liputtamista ei haluttu liittää suoraan kansainväliseen työväenperinteeseen,
nimettiin Vappu "suomalaisen työn päiväksi".
"Kysymys on vapun perinnetaustan kannalta oudosta poliittisesta kompromissista,
joka osoittaa lähinnä sen, miten vaikeaa on löytää vapulle sellainen tarkoitus,
jonka kaikki voisivat hyväksyä." (Juhani Lehtonen, Uusi ajantieto).
Mikä siis onkaan vapun merkitys nykyään? Jo itsenäisyytemme alkukymmeninä
Vappua alettiin markkinoida koko kansan iloisena kevätjuhlana, jollaiseksi se
on kansan syvissä riveissä pikkuhiljaa myös muodostumassa. Olemme taas lähellä
vanhoja pakanaperinteitä - vappu valmistaa kesän tuloon sosiaaliseen ja
poliittiseen taustaan katsomatta.
///////////////////
Käytettyjä lähteitä:
Jouko Kokkonen:
Kiistelty karnevaali
Ylioppilaslehti 24.4.1998
Sirpa Karjalainen, Teppo Korhonen, Juhani U.E. Lehtonen:
Uusi ajantieto
Porvoo, WSOY 1989
Otavan suuri ensyklopedia
Helsinki, Otava 1983
The New Catholic Encyclopedia
New York, McGraw Hill 1967

mobiilipäivitys toimii taas

Jostain syystä onnistuin rikkomaan login päivittämisen kännykästä, mutta nyt toimii taas. Lisäksi opin muuntamaan 3gpp videon animoiduksi giffiksi, tosin niiden automaattinen muunnos ei vielä ole käytössä.

Wappu on alkanut

ainakin joillain. Eilen Polku aloitti vapunvieton rantsussa, ja WiOL oli kutsuttu mukaan nauttimaan oluesta, bratwurstista ja hapankaalista. Kuoron osanotto oli lähes nolostuttavan huono, sopraano, tenori ja kaksi bassoa.
Polkun jäsenistöltä saatiin hyviä vinkkejä kesän WW-kiertueen soutujuomain jäähdytysongelmien ratkaisemiseen. Pohdittuja erilaisia tekniikoita pitää kokeileman jossain vaiheessa kesää Nuuksion järvillä ainakin bassojen voimin.

"What a feelin'!"

Ihan mieletön kokemus.

Last fall I had the chance to be one of the few to be the back vocals for Helmut Lotti in a Unicef charity concert, perfoming on TV to a full Finlandia-house.

But now I've bested even that, at least on a personal level. As well last fall we were recording back vocals for a new Martti Servo & Napander album, "Sydämen amiraali". Tonight was the album release concert, and we got to be on stage at the legendary and sold out Tavastia klubi. I have no idea how to describe the feelings right now.

We performed "Ufo tarjosi kaakaon" a cappella, and then the new "Luottavaisin mielin" back vocals, and in the end joined Martti and the band for the last Encore, "Viikonloppu".

I wonder if I'm ever going to have a chance to do this again. If you need a bass singer, get in touch! :-P

tavastialla keikalla

Harvoja ovat ne hetket, jolloin olen ollut tavastialla keikalla. Siis esiintyjänä :-)
encorejen vuoro on käsillä, pitää rientää.

Neat gadget

TomTom Go 700

Another departure is the inclusion of a 2.5gb hard disk within the device, previously all maps were held on external SD cards placed in the go's memory slot, now the 700 will ship with full street level maps for the whole of Europe ready to go removing the need to change cards and load maps as you drive between countries.

Sounds nice, and it also functions as a BT handsfree device. I wonder how much it will end up costing, and what the availability really is. There's a nice spot about the right size on my car, and this would be a pretty decent and definitely a welcome gadget. The 500 -model has a more limited map, bound to a region, plus major European roads, and doesn't come with the remote control as standard. But then again, I don't drive too much outside Finland, and the remote might not be really necessary, so the 500 could be good enough if I could afford even that one.

It's a shame that cool gadgets don't cost >5000€ so I wouldn't even have a remote chance, but stuff in the sub-500€ range are too close to be actually affordable, and therefore they are too tempting, but still a bit much most of the time.

Morning Latte routine

My morning lattes are starting to reach consistency, except I'm out of the beans I've been using. Today I made a 50:50 mix with last of the Italian wood roasted beans and reasonably fresh Robert's Coffee Caffe Brutal. I've had some problems tamping the Brutal, it is a much darker roast than the Italian, and I think it needs a finer grind. The only problem is that the Paros grinder is at the current minimum setting, so I guess it's time for maintenance anyways and tightening the grinder a notch. I've ordered a Reg Barber tamper last week, and now I'm thinking of ordering the Silvia steam wand and then try to fit that on Paros, as the built-in turbofrother makes a lot of foam, but no chance of microfoam, and without the turbofrother nozzle sleeve the wand is just too short to reach into the milk.

Above is a photo of today's latte. Please try to ignore the horrible attempt at latte art, the milk was nowhere near microfoam, and the pitcher I have lacks a defined spout for precision pouring anyways. But the taste was pretty good, and the mouth feel was slightly velvety, so must be doing something right. Even I can't expect consistent perfection within 2 weeks of first homemade espresso :-)

New category

Am I starting to take this too seriously already, when I've just barely started? From now on my Espresso experiments will be in their own category, aptly named "Espresso".

Yesterday evening and this morning I achieved several horrible things from the espressomachine, and two reasonably drinkable cappuccinos. When I got home I thought I'd give a try and make a new attempt at finding the right tamping and grinding. I ground a bit of beans, they looked okay, and it was time to put them to the test. I'm still very inconsistent with the tamping power, and the double shot came thru in 10 seconds. Terrible. I cleaned the filter and group head, let things heat up a bit, and tried again. Tamping harder, much harder, and a full cup in 15 seconds. It still tasted terrible and undrinkable.

I switched to a preground coffee, Hacendado Espresso Natural. Clean up, 2 measures of coffee into filter, tamp, brew, half a cup of black ooze in 30 seconds. Oops, tamped too much. Try again with a lighter, more controlled tamp. Press the switch, buzzing sound, nothing comes out for a few moments, just like the previous cup of tar. A black drop. A narrow stream quickly turning to dark amber. 25 seconds after the first drop the crema is 5mm below the rim, meaning 75ml, good loking crema, pleasant scent.



Definitely an improvement from the morning brews, and the best espresso I've made so far.

Comments are back

I've allowed commenting again, after implementing a simple and stupid spamblocker. You have to enter your email address twice. The address is mangled, but available at the moment. Some day I'll make the spam blocker fancier, but for now, this'll do until I get new comment spam.

Me and coffee

First, a bit of history. I drank my first cup of coffee somewhere around 6-8 years old. It didn't taste good, and even after adding milk I couldn't drink the whole cup. The second cup followed almost immediately, about 5 years later. With similar results.

At the age of 20, during the military service on a week long mid-winter forest excercise, I was given my third cup of coffee accidentally instead of morning tea. After the first sip I threw the coffee away and "politely" asked the rifleman if he was trying to poison me. Lucky for him my supervising sergeant was fast to react, gave me tea and ended the potential situation.

About 8 years later those 3 attempts were still my total lifetime coffee intake. Then I stumbled upon an article about espresso, and how it is almost completely unlike drip coffee, it doesn't have the same stench, it doesn't have the rancid bitterness, it's full of flavors and brings out the best of coffee. That sounded like something that needs more investigation.

On a trip to Tallinn I bravely ordered an espresso from a cafe in the old town. It wasn't bad. Not exactly what I expected, but not bad. The next day I tried another one, and it was pretty much the same. When I got back to Finland I was too busy rennovating my new apartment to drink more espresso for a while. Then I read more about espresso, how to make it and how it should taste and look like. I was finally able to get a few more cups of espresso, and I started to like the stuff. I tried drip coffee, and was immediatly disgusted just by the smell of it, a small sip was all I could drink.

When I finally moved to my new apartment, my sister gave me her old steam powered espresso machine. It didn't taste right. It was bitter, had no crema and even with sugar it just didn't do justice to the drink. I decided to get a real espresso machine.

After a bit of reading, going to a few friends for tasting their espresso machine results, more reading, and trying a few more shots I finally made up my mind. I ordered a Gaggia Paros. It's supposedly one of the best for the money, and it has a built-in burr grinder. And it looks good, really good. The Gaggia arrived yesterday evening, and cleaned it up, primed it, and since it was late at night, decided to wait till morning for the first shot. Instead, I played a little with the milk frother. It makes froth, but the consistency after 2 attempts shows that I need a lot of practice. Frothed milked makes a killer hot chocolate btw. A large mug, 2 tsp dutch processed cocoa powder and 2 tsp sugar, filled with frothed milk is delicious.

Morning arrived, and it was time to make espresso. I turned the machine on, primed the pump with fresh water and went about with the morning routines as it heated up. After a few minutes I estimated that it should be warm enough, dosed a double shot into the filter basket, tampped, placed it into the portafilter, attached that into the machine, placed an espresso cup on the drip tray, and pressed the brewing button. When the first black drop fell from into the cup I started the timer. After 25 seconds I toggled the switch off, the 3-way solenoid valve popped the excess pressure off, and I had a cup of espresso.

It looked completely different than the stuff that I ever got from the steam pressure coffee cooker. So different that I thought I have to take picture of it. It took ages to find my camera, but even after at least half a minute of frantic searching the crema was still there. A few quick shots of the cup... Can't autofocus the camera. Retry. Focus fails. Focus on the rim, focus lock, click. A few more, with and without flash, and it was time to taste the stuff.



I had placed the cup on top of the Paros, as the top heats up nicely and can act as a cup warmer. So the espresso was still nice and hot after all that fiddling around, and the scent filled the kitchen. I took a closer sniff of the thing. Yup, smells pleasant and aromatic. First sip, and the flavors filled the mouth and nose. The taste was full bodied, almost sweet, slightly acidic with no bitterness or the evilness of drip coffee.

As far the your first self made cup of espresso goes, I considered this a good one. It showed some signs of passing too much water thru, but I still haven't got the touch for tamping it right. This espresso machine definitely has potential once I figure out how to use it properly. And I still haven't tried it with fresh ground coffee from beans, this espresso was done from a pre-ground blend in a can, that had been opened over 2 weeks ago. Now "all" I have to do is learn how to grind and tamp, and how to froth the milk right for a cappuccino, and get a better milk jug so I can try pouring latte with a rosetta.

Poolsuitsu Õllevorst

Mistähän sitä osaisi aloittaa. Tästä ei voi makkara enää paremmaksi juuri muuttua. Kevyt savun aromi, täyteläisen lihainen maku, kiinteä koostumus, tuoksussa selkeä maltaisuus. Erinomaista semmoisenaan, tai vahvan sinapin kanssa. Mietoa sinappia ei tämän makkaran kanssa kannata edes yrittää (kokeilin, ei erottunut).

Tämä makkara jätti kyllä sanattomaksi, ja sitä ei tapahdu usein. Pakko ostaa lisää :)

Esbo

Todellisuus alkaa pikkuhiljaa valjeta. Minä. Espoolainen. Isossa kerrostalossa. Lähes kymmeneen vuoteen en ole asunut näin pienessä (väkiluvultaan) kaupungissa. Koskaan en ole asunut näin suuressa rakennuksessa.

Mäellä olevan kerrostalon ylimmän kerroksen ikkunasta näkyy lähinnä pelkkää metsää, metsää ja kolme kaukaista savupiippua. Tätäkö on olla espoolainen? Oma parkkiruutu, seutulinjoja, oma asunto, lähikauppoja, automarketteja, pitkä matka mihin tahansa. Paljon rojua lattialla etsimässä omaa paikkaansa.

Nuuksio on sentään lähellä, eli viimeistään kesällä luvassa on tallustelua, ja hyvällä tuurilla muutamia luontopanoraamoja.

blogispämmiä

Blogin kommentointi on toistaiseksi kytketty pois päältä blogispämmereiden takia. Kommentointi palaa kun saan tehtyä jonkinlaisen korjaustoimenpiteen.

Rakvere verivorst suitsulihaga

Rakvere verivorst suitsulihaga, eli verimakkaraa savulihalla. Lyhyitä ja paksuja verimakkaroita, rasvaa irtosi paistettaessa varsin paljon, tuoksu verimakkaralle tyypillinen. Makkara oli koostumukseltaan mustamakkaran kaltainen, tumma, mutta hieman lihaisampi, ja savulihan aromi erottui selvästi, muttei häiritsevästi.