Todellisuus alkaa pikkuhiljaa valjeta. Minä. Espoolainen. Isossa kerrostalossa. Lähes kymmeneen vuoteen en ole asunut näin pienessä (väkiluvultaan) kaupungissa. Koskaan en ole asunut näin suuressa rakennuksessa.
Mäellä olevan kerrostalon ylimmän kerroksen ikkunasta näkyy lähinnä pelkkää metsää, metsää ja kolme kaukaista savupiippua. Tätäkö on olla espoolainen? Oma parkkiruutu, seutulinjoja, oma asunto, lähikauppoja, automarketteja, pitkä matka mihin tahansa. Paljon rojua lattialla etsimässä omaa paikkaansa.
Nuuksio on sentään lähellä, eli viimeistään kesällä luvassa on tallustelua, ja hyvällä tuurilla muutamia luontopanoraamoja.
No comments:
Post a Comment