wappu, osa 2

Listen to Wpk.mp3.
Lakituksen jälkeen.

wappu, osa 1

Listen to Wappumelua.mp3.
Tämmöstä täällä ennen lakitusta.

Vapun historia Suomessa

Vappu lähestyy taas, ja sen mukana paljon paheksuntaa eri ihmisten vapunviettotavoista. Viimevuonna kirjoitin osakunnan lehteen artikkelin vapun historiasta Suomessa ja juhlan juurista ylipäänsä. Kai tuo teksti nyt kestää sen verran päivänvaloa, että sen voisi laittaa julkisemminkin näkyville. Eli sivistä itseäsi ja naapureitasi ennenkuin ehdit paheksua tahi paasata.

Wappu - Mikä se on ja mistä se tulee?

[Julkaistu Wiipurilaisen Osakunnan jäsenjulkaisussa Willi, numerossa 2/2004]
A. Kuntsi
"Lukuisten opiskelijapolvien sankaritarinoihin ovat kuuluneet hyiset vaput
lumen peittämällä juhlakentällä. Vuonna 1929 lunta oli niin runsaasti, että
eräs viipurilainen ylioppilas hiihteli paikalle." -- Ylioppilaslehti
Jo muinaiset roomalaiset viettivät Vappua... no, niin ainakin jotkut tutkijat
väittävät. On esitetty, että Vappu periytyisi Rooman valtakunnan Floralia
-juhlasta, joka sijoittui likipitäen huhti-toukokuun vaihteeseen toivottaen
kesän tervetulleeksi. Loppujen lopuksi yhteneväisyydet juhlien välillä loppuvat
tähän, ja voidaankin olettaa, että Pohjois-Euroopan kansojen juhla oli heidän
omaa kulttuuriperintöään.
Alkuperäinen teutoonien käyttämä nimi on jo vaipunut unholaan, mutta kelttien
vastaava juhla tunnetaan yhä nimellä Beltaine, tulenjumala Belanuksen mukaan.
Suomen talonpojat ovat juhlineet toukokuun alkupuoliskolla helaa, eli
toukojuhlaa.
Pohjoismaissa Vapun päivästä muodostui riehakas kevään ja kesän
vastaanottojuhla. Silloin poltettiin kokkoja, soitettiin torvia ja kelloja
petojen ja pahansuopien noitien karkottamiseksi. Eteläisimmässä Skandinaviassa
ja paikoin Suomessakin oli tapana laskea karja laitumelle ja aloittaa kevään
kylvötyöt.
Nykyisin käytössä oleva nimi Vappu (Valpuri, Valborgsnatt, Walburgisnacht)
periytyy 700-luvulla eläneestä Walburga-nimisestä pyhimykseksi julistetusta
abbedissasta. Walburga oli anglosaksien kuninkaan Rikhardin tytär, joka syntyi
noin vuonna 710, kuoli helmikuun 25:ntenä päivänä vuonna 777 toimittuaan
pitkään abbedissana Heidenheimin luostarissa Saksassa. Hänet julistettiin
pyhimykseksi 870-luvulla ja Pyhän Walburgan yhdeksi kirkolliseksi juhlapyhäksi
tuli toukokuun ensimmäinen, joka osui yksiin germaanisten kansojen juhliman
kesän alkamisjuhlan kanssa. Walburgalta rukoiltiin hyvää satoa ja terveyttä,
sekä, niinkuin tuona päivänä oli ollut muutoinkin tapana, poltettiin kokkoja ja
peloteltiin lapsia kertomuksilla noidista ja pahoista hengistä.
Osa vapun perinteistä on säilynyt nykyaikaan siirtyneenä muihin juhlapäiviin,
noituus ja kyöpelinvuori ovat siirtyneet osittain pääsiäisen tienoille ja kokot
juhannukseen, jolloin on toki poltettu kokkoja ties kuinka kauan lyhyimmän yön
kunniaksi.
Ylioppilaiden Vappu puolestaan juontaa juurensa 1800-luvun Ruotsiin, jossa
ylioppilaille oli muodostunut tapa ottaa kevät vastaan syöden, juoden ja
laulaen. Ja jos jokin oli uutta ja hienoa Ruotsissa, niin eiväthän Suomen
ylioppilaatkaan voineet jäädä pekkaa pahemmaksi - nykyaikainen akateeminen
vappuperinne oli syntynyt. Ehkäpä tämä mässäily ja nautiskelu on johtanut
teoriaan Rooman valtakunnan Floralia-juhlan asemasta Vapun esikuvana.
1800-luvun lopulla alkoi kaupunkilaisväestön yleiseksi kevätjuhlan päiväksi
vakiintua 1.5. ja toisella puolella maapalloa lyötiin alkutahteja työläisten
vapun eteen. Australiassa vuonna 1856 julistettiin 21.4. työväen juhlapäiväksi,
ja päivän mielenosoitusten iskulauseeksi muodostui "Kahdeksan tuntia työtä,
kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa!"
Lopulta 1.5. 1886 Yhdysvalloissa siirryttiin kahdeksantuntiseen työpäivään, ja
kolme vuotta myöhemmin (1889) Pariisissa pidettiin toinen työväen
internationaali. Edustajat 22 maasta, myös Suomesta, julistivat Yhdysvaltain
ehdotuksesta toukokuun ensimmäisen päivän kansainväliseksi
mielenosoituspäiväksi kahdeksantuntisen työpäivän puolesta.
Suomessa marssittiin työväen oikeuksien puolesta ensimmäisen kerran vuonna
1897, osallistujia oli tuolloin kolmisen tuhatta. Tämän jälkeen SDPn
puoluekokouksissa jatkettiin väittelyä jonkin aikaa siitä, onko 1.5. liian
kylmä ajankohta mielenosoituksille. Vuodesta 1907 on 1.5. ollut virallisesti
Suomessakin työväen mielenosoituspäivä. Tähän ensimmäiseen viralliseen työväen
Vappuun osallistui noin 12 000 marssijaa.
Ylioppilaat ymmärrettävistä syistä vastustivat iloisen kevätjuhlapäivän
valjastamista poliittisiin tarkoituksiin. Ylioppilasvappu yltäkylläisine
juominkeineen ja syöminkeineen keräsi runsaasti palstamillimetrejä, ja
karnevaalimainen vapunvietto kasvatti suosiotaan kansan keskuudessa.
Helsingissä Havis Amanda on saanut valkolakkinsa vuodesta 1932. Vuoteen 1978
asti lakitus tapahtui vuorokauden vaihtuessa, mutta häiriöiden vähentämiseksi
aikaistettiin lakitusta vappuaaton kello 18:aan, jolloin se nykyäänkin tapahtuu.
Myös muut Suomen yliopistokaupungit ovat ottaneet käyttöönsä lakitusperinteen.
Sotien jälkeisenä aikana alkoi porvarismielisten ylioppilaiden ja
työläisaktiivien välillä olla yhä enemmän jännitteitä. Vuonna 1947
ylioppilaiden vapunvietto joutui punaisen Valpon erityistarkkailuun, ja
esimerkiksi poliittisesti sopimattomia lauluja vaiennettiin poliisivoimin.
Maaseudun talonpoikaisväki ja kaupunkilaistunut keskiluokka suhtautuivat
äänekkääseen vappujuhlintaan torjuvasti. Kumpikaan ryhmä ei katsonut voivansa
samaistua sosialististen piirteiden leimaamaan työväenluokkaan, eikä toisaalta
halunnut herrasväen ja ylioppilaiden huikentelevaan tunnelmaan. Heille Vappu
olikin perhepiirissä arvokkaasti vietettävä kevätjuhla.
60- ja 70-luvuilla Vapun juhlinta jakaantui aiempaa selvemmin kahtia, kun iso
joukko opiskelijoita liittyi työväen vappumarssille. Nykyisin erimielisyydet
ovat laimenneet rauhanomaiseen rinnakkaisjuhlintaan, vaikka silloin tällöin
jotkin ääriryhmittymät koettavat pitää enemmän ääntä ja kerätä huomiota.
Vapusta tehtiin Suomessa virallinen liputuspäivä vuonna 1978. Koska
liputtamista ei haluttu liittää suoraan kansainväliseen työväenperinteeseen,
nimettiin Vappu "suomalaisen työn päiväksi".
"Kysymys on vapun perinnetaustan kannalta oudosta poliittisesta kompromissista,
joka osoittaa lähinnä sen, miten vaikeaa on löytää vapulle sellainen tarkoitus,
jonka kaikki voisivat hyväksyä." (Juhani Lehtonen, Uusi ajantieto).
Mikä siis onkaan vapun merkitys nykyään? Jo itsenäisyytemme alkukymmeninä
Vappua alettiin markkinoida koko kansan iloisena kevätjuhlana, jollaiseksi se
on kansan syvissä riveissä pikkuhiljaa myös muodostumassa. Olemme taas lähellä
vanhoja pakanaperinteitä - vappu valmistaa kesän tuloon sosiaaliseen ja
poliittiseen taustaan katsomatta.
///////////////////
Käytettyjä lähteitä:
Jouko Kokkonen:
Kiistelty karnevaali
Ylioppilaslehti 24.4.1998
Sirpa Karjalainen, Teppo Korhonen, Juhani U.E. Lehtonen:
Uusi ajantieto
Porvoo, WSOY 1989
Otavan suuri ensyklopedia
Helsinki, Otava 1983
The New Catholic Encyclopedia
New York, McGraw Hill 1967

mobiilipäivitys toimii taas

Jostain syystä onnistuin rikkomaan login päivittämisen kännykästä, mutta nyt toimii taas. Lisäksi opin muuntamaan 3gpp videon animoiduksi giffiksi, tosin niiden automaattinen muunnos ei vielä ole käytössä.

Wappu on alkanut

ainakin joillain. Eilen Polku aloitti vapunvieton rantsussa, ja WiOL oli kutsuttu mukaan nauttimaan oluesta, bratwurstista ja hapankaalista. Kuoron osanotto oli lähes nolostuttavan huono, sopraano, tenori ja kaksi bassoa.
Polkun jäsenistöltä saatiin hyviä vinkkejä kesän WW-kiertueen soutujuomain jäähdytysongelmien ratkaisemiseen. Pohdittuja erilaisia tekniikoita pitää kokeileman jossain vaiheessa kesää Nuuksion järvillä ainakin bassojen voimin.