Taas lentokentällä. Paluulento kylmään suomeen odottaa, kahvilaan ei oikein jaksa keskelle tupakansavua ja tungosta. Hieman käy kateeksi niitä meistä, joilla on vielä yksi päivä lisää Unkarissa.
Budapestissa voisi viettää pari keikatontakin päivää, että ehtisi käydä vaikka kylpylässä kiirehtimättä. Kaikesta kiireestä huolimatta tuli nähtyä yllättävän monta paikkaa, ja keikkapaikkojen syrjäisyyden vuoksi myös paikkoja joihin ei olisi muuten tullut mentyä. Kulmakuppilat ovat kulmakuppiloita täälläkin, tosin kolme päivää pannussa seisoneen kahvin sijaan saa tuoretta espressoa edulliseen hintaan. Paikalliset jäätelölaadut olivat ilahduttava löytö, erinomaisia marja-, jogurtti- sekä tuuroo-pohjaisia jäätelöitä. Pallot ovat pieniä, mutta edullisia. Kolme 80 forintin palloa olivat hieman isompi setti kuin helsingin isot 2 euron pallot.
Eilinen karonkkaruoka oli hienoinen pettymys, mutta kaikki muu on vienyt kielen menessään. Ehkä parhaan unkarilaistyyppisen aterian saisi paistamalla pekoniin käärittyä silavaa upporasvassa ja tarjoilla se persikan, kirsikan sekä paprikalla ja kermalla höystetyn hapankaalin kanssa.
Kohta on aika nousua koneeseen ja suunnata kohti kotimaisia ruokapöydän antimia. Omituista kyllä, mutta salaatti ei kuulosta nyt huonolta lisukevaihtoehdolta kaiken uppopaistetun ruoan jälkeen.
No comments:
Post a Comment