Hallittua hallinnan harjoittelua, osa N

Joskus harjoittelu on jotenkin rasittavaa, varsinkin silloin kun pari kolme korillista palloja chippailtuaan koreihin päätyy vain kymmenkunta. Ei luulisi sen pienen lyöntiliikkeen nyt ihan niin paljon vaihtelevan peräkkäisillä toistoilla. Toisaalta, tuo selittänee osaltaan vaisut tulokset kentällä, kokemuksen karttuessa toistettavuuskin kenties paranee.

Hallittua hallinnan harjoittelua, osa 3

Joulun oheistuotteena tuli käytyä harjoittelemassa lähinnä putteja ja tähtäystä, ja ainakin tasaisella pinnalla pallo meni varsin hyvin sinne, minne oli mailan laittanut osoittamaan ennen puttia. Puttialueen muutama suora viiva auttoivat arvioimaan, että itse putin aikana ei tapahdu mitään katastrofaalista mailan heilumista, tähtäyslinjojen arviointi puolestaan on vähän mitä sattuu, kuten voiman arviointi.

Kokeilin myös golf-simulaattoria yhdeksän reiän ajan ja se oli sen verran hauskaa, että sitä voisi yrittää uudelleen ainakin yhden täyden virtuaalikierroksen verran lähitulevaisuudessa. Pallo päätyi varsin luonnollisen oloisesti niin vesiesteeseen, bunkkeriin kuin naapuriväylällekin avauksista. Yksi virtuaaliseen vesiesteeseen tutustumisesta tosin tuli hyvästä suorasta lyönnistä, joka meni kentän poikki olevaan esteen, vaikkei esikatselukuvan mukaan sellaista siellä ollutkaan. Mutta silti, +14 lyöntiä ensimmäiseltä simulaattorikerralta ei ollut mikään aivan katastrofaalinen tulos.

Hallittua hallinnan harjoittelua, osa 2

Lähes pelkästään lyhyitä nostoja ja wedgen opettelua sisältänyt treenikerta takana. Keskittyminen oli jostain syystä hukassa, tasaista lyöntirytmiä oli vaikea pitää yllä, ja pallot pomppivatkin vähän mihin sattuu. Pari sockettia, toppia ja duffia täydensivät monipuolisen osumarepertuaarin, viheriölle en jaksanut mennä noiden jälkeen. Jos tämänkertaiset lyönnit olisivat sattuneet kentälle, olisi kierros mennyt keskimäärin hyvin heikosti. Suurinpana syynä voisin pitää kuitenkin valmistautumattomuutta, tällä kertaa ei ollut minkäänlaista etukäteiskäsitystä siitä, mitä haluan hallilla tehdä, ja homma menikin lähinnä pallon mätkimiseksi ilman sen suurempaa seurantaa. Muutamia täysiä vetoja suoritin wedgellä ja parilla raudalla, ne sentään tuntuivat osuvan varsin puhtaasti, joskin lyhyemmillä raudoilla oli vielä vähän turhaa yritystä "nostaa" lyöntiä sen sijaan, että luottaisi mailan ja maapallon yhteistoimintaan pienemmän pallon liikeradan aikaansaamikseksi.

Hallittua hallinnan harjoittelua, osa 1

Kierroksella jossain määrin hyvin mennyt lähipeli vaati hieman tarkempaa tutustumista, joten vietin pari tuntia pääasiassa wedget kädessä hallilla lyöden sekä täysiä swingejä, että kohdeharjoittelua koreihin eri puolilla maalialuetta. Suuntatarkkuus vaikutti siedettävältä yleiseen pelitasoon nähden, pituuskontrolli oli kyllä melkoista hakuammuntaa jopa perättäisillä yrityksillä samaan koriin. Lisäksi aikaa kului jonkin verran harjoitusviheriöllä, jossa pyrin pääsemään eroon puttaamisen aikaisesta mailan vinoudesta saadeen lisää varmuutta putin suuntaamiseen. Sen verran suorilta putit vaikuttivat, että ensikerralla voisin ottaa mukaan myös tähtäysharjoittelua.

Pidempien lyöntien tarkkuusongelmaa en aio erityisesti pohtia sisähallissa ilman pron tulkitsevaa silmää, sillä aivan niin pitkää hallia ei vielä ole vastaan tullut, jossa draiverin slaissauksen voisi ehtiä näkemään. Raudoillalyönti kuitenkin näytti vielä viikonloppunakin suht hyvältä muutamaa toppia ja duffia lukuunottamatta, vaikka edellisestä kenttäkerrasta olikin jo kulunut yli kuukausi. Hallissa majaileva simulaattorikin on vielä kokeilematta, mutta saas nähdä, ehkä ensiviikonloppuna siihenkin ehtisi tutustua.

Kauden tavoitteet

Tavoitteita on hyvä olla, ja joskus niitä voi saavuttaakin. Kesken hyvin alkaneen talven tullut "kesäkeli" innoitti lähtemään kentälle, joskin kylmässä räntäsateessa pelaaminen oli jossain määrin haastavaa. Etu-9:n jälkeen olotila oli hieman kahtiajakautunut, lähipeli meni hyvin, toisaalta pitkät lyönnit eivät. Koska sade näytti taukoavan ja aurinkokin paistoi pakenevan pilviverhon alta, ei taka-9 tuntunut niin kovin huonolta idealta, olihan kyseessä sentään merkittävä stableford pb-harjoituskierros. Väylällä 14 alkoivat vaatteetkin sadevarusteiden alla kuivua, ja väylät 17 ja 18 menivät pahasti penkin alle tripla-bogiin järjettömien virhearvioiden ja huonojen valintojen vuoksi. Läpimärän ja lähes muhjuksi muuttuneen tuloskortin tutkinta antoi kuitenkin syytä iloon: 39 pisteellä kauden tavoite tuli saavutettua hieman yllättäen ja takavasemmalta: HCP alle 36.

Jälkiarvioinnissa huomasin että parannus oli puhtaasti parantuneen lähipelin ansiota, sillä kohmeisin, märin sormin puut olivat puolestaan lähes täysin kateissa, vain 4 puu-lyöntiä meni edes likipitäen sinne minne halusin; edes luottomailani puu-3 ei ollut pelissä mukana edesauttavassa roolissa. Rautojen kanssa en ollut vielä ihan sinut draw-lyöntien kanssa, tähtäyspisteessä otin jotenkin automaattisesti muka huomioon tulevan faden tai jopa slaissin, ja pallo päätyikin lähes poikkeuksetta väylän tai viheriön vasempaan laitaan.

Kolmen putin griinejäkään ei kovin montaa tullut, tosin lähinnä sen vuoksi, että edeltävä lähestyminen jäi usein noin 5-10 metrin päähän greenin reunasta. Mutta tämä ennen niin hankala ja tuskainen etäisyys 10-100 metriä sujui tällä kertaa enemmän kuin mainiosti, vain yksi lähipelilyönti jäi yli 10 metrin päähän reiästä koko kierroksen aikana, keskiarvon ollessa lähempänä 2 kuin 10 metriä, ja muutaman kerran pääsin yrittämään birkkuakin (onnistumatta).

Onko nyt aika asettaa tavoitteita kaudelle 2008? Kenties, mutta mikä olisi järkevä tavoite? Slaissi pois puista, lähipeli kuntoon, putteihin parempaa pituuskontrollia, ja varmuutta rautoihin? Moisia tavoitteita on vaikea kvantifioida kauden jälkeen, toisaalta tämän kauden tavoitteen kaltainen HCP-tavoite ei sekään ole mielestäni täysin järjellinen kvalitatiivisesti, vaikka onkin helppo kvantitatiivisesti. Mutta menkööt, tavoite kaudella 2008 on parantaa peliä kokonaisvaltaisesti ja saavuttaa vähintään 15% parannus tasoitukseen.

Onkos tullut kesä

Tämän viikon hallikerta sujui mukavasti, tosin chippi-treenissä normaali pituuden arvioinnin epätarkkuus oli taas esillä. Osumisprosentti kolmeen eri puolilla hallia olleeseen koriin oli mitättömän pieni, joskin sentään noin 20% päätyi hyvin lähelle kohdettaan, ja suurin osa oli sentään oikeassa suunnassa. Ensiviikolla voisin jo kokeilla simulaattoriakin, joskin tulevana viikonloppuna on vuorossa kierros kentällä kiitos Suomen vähälumisen kesän. Vai olikos nyt sittenkin talvi.

Muistoja ja suunnitelmia

Alku

Yksi kausi on nyt takana tätä kummallista peliä. Keväällä onnistuin yllättämään itseni suuntaamassa golf-kentän reunalle suorittamaan suomalaiseen golfiin olennaisena osana liittyvää Greencard-kurssia ja jokunen viikko myöhemmin itse kortinkin. Kurssista mieleen jäivät hyytävä tihkusade, revähtänyt kylkilihas, sääntöjen moninaisuus, tuska ja kipu, yhden kurssikaverin hieno ensimmäinen ikinä lobbi -> suoraan kuppiin 20 metristä, sekä muutaman onnistuneen lyönnin jälkeinen tunne.

Kurssin ja korttikokeen jälkeen liityin jäseneksi golf-seuraan, ja lähdin kiertämään elämäni ensimmäistä kierrosta kentällä. Piste-bogey oli ei-niin-yllättävästi pelimuoto ja joiltakin rei'iltä sain jopa pisteitä. Peliseuraksi tarttui kaksi sinkkuhändärillistä, lehmänhermoista vanhempaa herraa, joiden kanssa ensimmäinen kierros kukin bägiään kantaen sujui noin 3.5 tunnissa. Lyhyet lyönnit säästivät usein aikaa, koska pallo ei ehtinyt kovinkaan kauas kadota, ja jonkinlaisia tapojakin ehdin omaksua kentällä liikkumisen suhteen. 18 reikää myöhemmin oli selvää, että paluuta entiseen ei enää ole.

Kesä

Kesällä työnteko ei häirinnyt pelaamista liikaa, kiitos valoisien iltojen. Työpaikan kolopallokerhon kautta pääsin pelailemaan muutamalla kentälle sopuhintaan, ja kuudenkin jälkeen tiiaten oli vielä mahdollista suorittaa täysi kierros. Ilta-auringon punertaman taivaan alla 18. reiän (par-4) tiiltä upea avaus ampparille, rauta-7 griinille ja putti kuppiin. Ensimmäinen birkku oli syntynyt.

Heinäkuussa oli pari viikkoa lomaa varattuna kenttien kiertämiseen, ja händärikin putosi 54:stä 39:ään. Jostain syystä aina toinen 9-reikää meni alakanttiin ja toinen todella hyvin, lieneekö harjoituksen puutetta. Parhaimmillaan 9 reikää sain pelattua jopa +10:een, mutta tasaisuuden puutos heijastuu HCP-tuloksessa.

Kesällä tuli otettua myös hieman lisäopetusta, ja varsinkin rautalyönteihin tuli varmuutta ainakin palloon osumisen suhteen, topit ja duffit eivät enää kesän lopulla vaivanneet aivan niin valtaisasti.

Syksy

Syksy ja sateet eivät onnistuneet pitämään pois kentältä. Aamulla tunnin pari (tai kolme) aikaisemmin töihin ja kentälle lähtö heti kun ehti mahdollisti täyden kierroksen pelaamisen vielä lokakuun alussakin. Tasoitukselle ei juuri tapahtunut mitään, mutta pelin laatu tasoittui. Opin lyömään puilla ja raudoilla yleensä suoraan, joten griinille pääsin jo keskimäärin +1 lyönnillä. Lähipelin surkeus pitää tasoituksen korkealla, esimerkkinä vaikka Porvoo-golfin 10-väylä (par-5), jossa kakkoslyönnillä pallo pysähtyi griinin edessä olevan rinteen yläpäähän noin 20 metrin päähän reiästä: reiän tulos oli 9 lyöntiä kahdella putilla.

Jotain hyvääkin jäi mieleen, kuten pari hienoa birkkua ja yksi eagle. Ja pari upean tuntuista ja näköistä driveä. Toinen näistä toi birkun 1-tiiltä (par-4 315m alamäkeen) suoraan griinin eteen ja chippi tangon kautta alle pallonmitan päähän reiästä sai peliseuran kysymään, että olinko varmasti ekaa kautta pelaamassa. Totuus paljastui toki seuraavalla väylällä, jossa lähipeli ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti griinillä.

Talvi

Lumi tuli ja meni ja tuli ja meni, mutta tämän kauden nurmikierrokset taitavat olla osaltani takanapäin. Talveksi hankin kausikortin lyöntihalliin, ja tavoitteena parantaa svingin toistettavuutta sekä chippien ja puttien saamista tähdättyyn suuntaan. Tavoitteena on myös ottaa jokunen tunti pro-ohjastusta pitämään kelkka väylällä.

Kausi 2008

Ensikaudelle on jo tavoite: pelata niin paljon kuin ehdin. Helpottaakseni tavoitteen saavuttamista, hankin itselleni Osake-nimisen pelioikeuden yhdelle kentälle, ja harkitsen vuokraoikeutta toiselle kentälle. Muita osatavoitteitakin on, mutta niiden kvantifioiminen ei ole helppoa, joten jätän ne toistaiseksi tarkemmin määrittelemättä. Minimissään tavoite on onnistua pelaamaan pari kenttää toistuvasti alle sadan lyönnin, ja näistä ainakin toinen on 18-reikäinen :-)

Ennen kauden alkua on vielä edessä pitkä talvi, eikä sen aikana suoritettava vihreälle nurmelle matkaaminen ole kokonaan poissuljettu vaihtoehto. Nyt nähtäväksi jää, kuinka usein muistan päivittää tänne kuulumisia ja tilannetietoja talvikauden harjoittelusta. Joskin lähinnä tätä blogia pidän oman muistini virkistämiseksi, en kiellä ketään seuraamasta tahi kommentoimasta aloittelijan havaintoja kolopallon parista. Muita asioita varten on oma bloginsa, joista ei sen enempää.

Of beans and balls

Old coffee tastes bad.

di- and trihydroxybenzenes, and in particular hydroxyhydroquinone, react with FFT and other odor-active thiols such as methanethiol that are present in freshly brewed coffee. The reactions form conjugates, including 4-[(2-furylmethyl)sulfanyl]hydroxyhydroquinone. This oxidative coupling begins right after coffee is brewed and continues when the beverage is kept hot or processed into canned, instant, or concentrated liquid coffee.

There you have it, now it's been scientifically proven that fresh coffee tastes fresh because it is fresh, and you can't preserve the taste and odor, at least not yet. "Tweaking Coffee's Flavor Chemistry" is also available at Sweet Maria's. The article also states that

the fast, high-temperature process formed considerably more aldehydes and diketones as well as 4-vinylguaiacol, N-methylpyrrole, and 3-mercapto-3-methylbutyl formate.

which means that coffee cannot be roasted more quickly than it is done today, unless you want to significantly compromise the taste. Isn't it nice when science proves that your nose knows better. The article however does have one notion of freshness that I don't really believe based on my experience as a coffee-roasting hobbyist. As far as espresso goes, the roasted coffee beans do no remain fresh for as long as the author claims. For whole beans two weeks is already stretching it and ground beans do not form crema after an hour. That's a far cry from stating that roasted beans stay fresh for several months, but ground coffee is best used within two weeks of grinding.

And what about those balls then, you might ask. I've started a new hobby-project this year and it's freakishly addictive. When everything goes well it is incredibly rewarding, and if you get distracted at the wrong moment, you'll suffer at the consequences of slicing or hooking. But after a session you are still more likely to be happy about those couple of successes, at least as a beginner. It's a far better scottish invention than haggis, on par with the best single malt whiskeys you might ever taste: golf.

Ruisrock 2007

Ruisrock festival for this is over for me, I only went there for the Saturday bands, namely Kotiteollisuus, CMX, Zen Cafe, Ismo Alanko and of course, Marillion. I managed to take a few pics, and they've uploaded to the gallery, mostly without any captions for now.

Servoa muistellen

Mukavaa oli viikko sitten pitkästä aikaa Tavastialla Martti Servon keikalla. Tällä kertaa ufo tarjosi vähän mukavamman oloisesti, vaikka tilaa olikin ehkä vähän vähemmän per nenä lavalla.
Nyt on pieni pre-high ja pre-low samaan aikaan, huomenna alkaa Kroatian kiertue ja pitäisi pakata tavarat vielä laukkuun asti.

Levillä tuulee

Viimeinen laskupäivä on kääntynyt jo iltapäivän puolelle, eikä tuuli ole hellittänyt otettaan. Hanskat kädessä on muuten hiukan hankala kirjoittaa.

Levi

Ensimmäinen päivä alkaa olla puolessa, jalat alkavat tottua
pitkästä aikaa puristuksissa olemiseen.

I have a plan

... and a prototype. This is a brave, new prototype for my dancepad sensors, using an off-the-shelf weight/force sensor from a cheap digital scale in a Wheatstone bridge, driving up the voltage differential with a op-amp and then using the other half of the dual op-amp to make it more digital with a Schmitt-trigger.

The protoboard probably has a few extra components that aren't really necessary, the opamp should have enough power to drive two transistors, but in this version the op-amp drives an LM311 comparator, that has an open-collector open-emitter output. Since the differential amp + Schmitt-trigger are connected inverted, this arrangement suits perfectly, as the comparator collector can be inverted using a pull-up resistor.

Now "all" that's left to do is finalize the calculations for gain-resistors in the diff-amp, draw a pcb, order a few parts and duplicate this circut 18 (or 16) times = 2 pads, 9 or 8 contacts each. I haven't really decided on the center button yet. It would be nice, but it's not really that necessary in the near future. The good thing is, if I make the pad-structure properly I could add the 9th sensor pretty easily.

Oh, one thing I forgot in the above list: build the pads. That means lots of plywood, several smaller chunks of wood, polycarbonate and a wide variety of other strange pieces of hardware.

I also have a cunning plan for the player menu controls for the pad, as I don't like the foot-operated switches so many DIY dancepad projects use. And since I'm using force-sensors here, you can be assured that the other parts are going to utilize something weird too.