Muistoja ja suunnitelmia

Alku

Yksi kausi on nyt takana tätä kummallista peliä. Keväällä onnistuin yllättämään itseni suuntaamassa golf-kentän reunalle suorittamaan suomalaiseen golfiin olennaisena osana liittyvää Greencard-kurssia ja jokunen viikko myöhemmin itse kortinkin. Kurssista mieleen jäivät hyytävä tihkusade, revähtänyt kylkilihas, sääntöjen moninaisuus, tuska ja kipu, yhden kurssikaverin hieno ensimmäinen ikinä lobbi -> suoraan kuppiin 20 metristä, sekä muutaman onnistuneen lyönnin jälkeinen tunne.

Kurssin ja korttikokeen jälkeen liityin jäseneksi golf-seuraan, ja lähdin kiertämään elämäni ensimmäistä kierrosta kentällä. Piste-bogey oli ei-niin-yllättävästi pelimuoto ja joiltakin rei'iltä sain jopa pisteitä. Peliseuraksi tarttui kaksi sinkkuhändärillistä, lehmänhermoista vanhempaa herraa, joiden kanssa ensimmäinen kierros kukin bägiään kantaen sujui noin 3.5 tunnissa. Lyhyet lyönnit säästivät usein aikaa, koska pallo ei ehtinyt kovinkaan kauas kadota, ja jonkinlaisia tapojakin ehdin omaksua kentällä liikkumisen suhteen. 18 reikää myöhemmin oli selvää, että paluuta entiseen ei enää ole.

Kesä

Kesällä työnteko ei häirinnyt pelaamista liikaa, kiitos valoisien iltojen. Työpaikan kolopallokerhon kautta pääsin pelailemaan muutamalla kentälle sopuhintaan, ja kuudenkin jälkeen tiiaten oli vielä mahdollista suorittaa täysi kierros. Ilta-auringon punertaman taivaan alla 18. reiän (par-4) tiiltä upea avaus ampparille, rauta-7 griinille ja putti kuppiin. Ensimmäinen birkku oli syntynyt.

Heinäkuussa oli pari viikkoa lomaa varattuna kenttien kiertämiseen, ja händärikin putosi 54:stä 39:ään. Jostain syystä aina toinen 9-reikää meni alakanttiin ja toinen todella hyvin, lieneekö harjoituksen puutetta. Parhaimmillaan 9 reikää sain pelattua jopa +10:een, mutta tasaisuuden puutos heijastuu HCP-tuloksessa.

Kesällä tuli otettua myös hieman lisäopetusta, ja varsinkin rautalyönteihin tuli varmuutta ainakin palloon osumisen suhteen, topit ja duffit eivät enää kesän lopulla vaivanneet aivan niin valtaisasti.

Syksy

Syksy ja sateet eivät onnistuneet pitämään pois kentältä. Aamulla tunnin pari (tai kolme) aikaisemmin töihin ja kentälle lähtö heti kun ehti mahdollisti täyden kierroksen pelaamisen vielä lokakuun alussakin. Tasoitukselle ei juuri tapahtunut mitään, mutta pelin laatu tasoittui. Opin lyömään puilla ja raudoilla yleensä suoraan, joten griinille pääsin jo keskimäärin +1 lyönnillä. Lähipelin surkeus pitää tasoituksen korkealla, esimerkkinä vaikka Porvoo-golfin 10-väylä (par-5), jossa kakkoslyönnillä pallo pysähtyi griinin edessä olevan rinteen yläpäähän noin 20 metrin päähän reiästä: reiän tulos oli 9 lyöntiä kahdella putilla.

Jotain hyvääkin jäi mieleen, kuten pari hienoa birkkua ja yksi eagle. Ja pari upean tuntuista ja näköistä driveä. Toinen näistä toi birkun 1-tiiltä (par-4 315m alamäkeen) suoraan griinin eteen ja chippi tangon kautta alle pallonmitan päähän reiästä sai peliseuran kysymään, että olinko varmasti ekaa kautta pelaamassa. Totuus paljastui toki seuraavalla väylällä, jossa lähipeli ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti griinillä.

Talvi

Lumi tuli ja meni ja tuli ja meni, mutta tämän kauden nurmikierrokset taitavat olla osaltani takanapäin. Talveksi hankin kausikortin lyöntihalliin, ja tavoitteena parantaa svingin toistettavuutta sekä chippien ja puttien saamista tähdättyyn suuntaan. Tavoitteena on myös ottaa jokunen tunti pro-ohjastusta pitämään kelkka väylällä.

Kausi 2008

Ensikaudelle on jo tavoite: pelata niin paljon kuin ehdin. Helpottaakseni tavoitteen saavuttamista, hankin itselleni Osake-nimisen pelioikeuden yhdelle kentälle, ja harkitsen vuokraoikeutta toiselle kentälle. Muita osatavoitteitakin on, mutta niiden kvantifioiminen ei ole helppoa, joten jätän ne toistaiseksi tarkemmin määrittelemättä. Minimissään tavoite on onnistua pelaamaan pari kenttää toistuvasti alle sadan lyönnin, ja näistä ainakin toinen on 18-reikäinen :-)

Ennen kauden alkua on vielä edessä pitkä talvi, eikä sen aikana suoritettava vihreälle nurmelle matkaaminen ole kokonaan poissuljettu vaihtoehto. Nyt nähtäväksi jää, kuinka usein muistan päivittää tänne kuulumisia ja tilannetietoja talvikauden harjoittelusta. Joskin lähinnä tätä blogia pidän oman muistini virkistämiseksi, en kiellä ketään seuraamasta tahi kommentoimasta aloittelijan havaintoja kolopallon parista. Muita asioita varten on oma bloginsa, joista ei sen enempää.