Tauon jälkeen

Pidemmän puoleinen tauko on takana, reilu viikko ulkoliikuntaa järven päällä kirkkovenettä soutaen oli rentouttavaa, joskin hieman siinä ehti unohtaa golfin perusteitakin. Toistaalta ihan hyväkin, sillä swingi on ollut kateissa jo jonkin aikaa, eikä tuloskorteissa ollut hurraamista sitten juhannuksen. Puolessatoista viikossa ehti unohtaa jo yhtä jos toista, mutta onneksi tälle päivälle oli viisaasti varattu opetusta kotiseuran prolta. Pakerruksen jälkeen se hyvä, rauhallinen swingi alkoi taas nostella päätään ja suoria lyöntejäkin esiintyi muutamia.

Treenin jälkeen oli sen verran nälkä, että oli pakko käydä syömässä, varsinkin kun päivän lounaana oli merkitty Pasta Carbonara, jota olin tehnyt viimeviikolla yhden soutupäivän päätteeksi mukavan 7kg spaghettimäärän verran, eli noin 20-25 litraa valmista jöötiä kolmella isolla kaasupolttimella ja parilla 30 litran kattilalla. Ah ja voih sitä pettymystä, kermakastikkeessa kinkkuhakkeluksen ja broileripalojen seassa lilluvaa ylikypsää penneä oli surullista katsoa ja vielä surullisempaa maistaa. Täten tuon julki kaikille Suomen golf-klubien ravintoloitsijoille helpon ja takuuvarman Carbonara-ohjeen (pienin selvennyksin ei-kokeille):

Spaghetti Carbonara

Noin 30 kirkkovenesoutajan annosta.

• 5kg spaghettia (paksuhkoa, esim Barilla No5)


• 40-50 munaa


• 1 kg pecorino ja/tai parmesan juustoa ohuena raasteena


• 3 kg filépekonia (pancettaa tai jopa guancialea jos haluaa ihan oikean)


• 750ml hapokasta Chardonnay valkoviiniä


• 2-3dl oliiviöljyä


• valkosipulia (1-2 kynnet)


• 6 isoa sipulia (yli 10cm halk)


• paljon rouhittua mustapippuria


• 35-50ml suolaa (kinkusta ja juustosta riippuen)

Pastavettä tarvitaan noin 25 litraa, mieluummin kuitenkin 50 litraa kahdessa isossa kattilassa, öljyä on turha tuhlata keittoveteen, suolan kanssa on vähän niin ja näin (eli suht turhaa sekin). Veden kiehumista odotellessa juusto raastetaan, munat rikotaan isoon kulhoon. Muniin sekoitetaan valkoviini, juustoraaste, mustapippurirouhe, suola, oliiviöljy ja murskattu valkosipuli.

Pekoni silputaan n 3mm leveiksi suikaleiksi, paistetaan puolirapeaksi, ja pekonirasvassa kuullotetaan ohuiksi suikaloidut sipulit.

Kun pastavesi kiehuu ja spaghetti on kiehunut tarvittavan ajan (al dente), kaadetaan pasta lävikköön ja takaisin kattilaan, munakastike ja pekonisipulipaistos rasvoineen päälle ja koko hommaa sekoitetaan hullun raivolla nurkkakertymät muistaen muutama minuutti kunnes kaikki on sopivan tasaista.

Suuremmilla määrillä parissa kolmessa erässä saa tasaisemman lopputuloksen, joskin spaghettin klönttiytymisriksi kasvaa heti kun se ei kypsänä kuumana ole tekemisissä rasvan kanssa ja ylimääräisen rasvan lisääminen heti keiton jälkeen taas estää munakastikkeen makujen imeytymisen.

Kierroksena oli 9 reikää Marian seurassa, pari bogia hieman lohdutti, muut väylät menivät vielä hieman tutustuessa kiertoliikkeen saloihin viikon soutamisen jälkeen. Ja "carbonaraan" turhautumista voi syyttää huoletta kaikesta pahasta.

Lounaskisailua

Perjantaiaamuun olisi ollut mukava lähteä, jos takana olisi ollut hieman paremmin nukuttuja öitä. Vaan kun ei ollut, niin ei ollut. Tasoituksellista lyöntipeliä Marian kanssa pelaten selvittelimme lounaslaskun maksajan roolia, ja eipä ole niin heikosti tullut pelattua hetkeen. Etu-9 toi mukanaan kaikenlaisia vastoinkäymisiä, ja hyvin menneen taka-9:n jälkeen nettotuloksissa hävisin lounaan yhdellä lyönnillä.

Tämän jälkeen seuraavaan kierrokseen onkin aikaa, sillä edessä on reilu viikko kirkkoveneellä soutamista Puulan selkiä, salmia, niemiä ja lahdenpoukamia katsellen.

Vierumäki Classic

Tänään kävin kiertämässä Vierumäen Classic-kentän. Sää oli mitä mainion ja peliseurana olleet Maria, Raija ja Juhani antoivat kunnon vastusta niin pelillisesti kuin sanallisestikin. Muutamia viikkoja vaivannut slaissailukin alkoi selvitä kun tarkkailin hieman ahkerammin oman liikkeeni etenemistä niin harjoituslyönnin kuin varsinaisenkin suoritteen kohdalla. Päässä oli selvästi jotain vinksahtanut ja vetänyt vasemman ranteen koukkuun, joten pallolle tullessa maila olikin jo voimakkaassa ulkoa-sisälle liikkeessä. Hieman harkitummin lyötynä muutamia lyöntejä sainkin jo menemään aika mallikkaasti, pari lyöntiä hieman oletettua pidemmällekin kuin oli tarkoitus. Tuloksellisesti päivä oli suht kehno, mutta henkisesti hyvä, sillä viimeisellä väylällä neljä viimeistä lyöntiä olivat parasta golfia lähes kuukauteen.
Kenttänä Classic on miellyttävä ja haastavahko. Viheriöt olivat kasvaneet aika pitkäksi ja ruoho oli pystyssä, joten breikkien lukeminen oli hieman hankalaa kun pallo ei kääntynyt edes aika jyrkissä sivuttaismenoissa mitenkään ennalta-arvattavasti. Siitä huolimatta en sentään saanut kuin kolme yli kahden putin griiniä, pääasiassa kiitos heikkojen lähestymisien ja parantuvien chippien.

Waiting for the summer to arrive

It's already July, but judging by the great outdoors it feels more like early April. In fact, early April was warmer and sunnier than July so far. But that's enough about weather. This year I reached my first target at golf, lowering my handicap below my age before my age rises above my handicap. And I did it with many days to spare. After that goal was reached I've been more or less stumbling around the course. My second goal seems a bit far away, although it's mainly a mental target - to enjoy any round of golf on any course I play.

The first goal had to be celebrated somehow, that much is pretty obvious. I was originally thinking of getting a new set of clubs, but then again, the current ones are still in a pretty OK state and a good stroke on those is a good stroke. So I got myself something complete different: a trumpet. Although I knew playing a trumpet isn't easy, I had no idea it could be this hard. Two weeks on and my abs are feeling the crunch from the breathing practices. I guess that's also messing up my golf swing, as the timing does seem to match perfectly and on every stroke I do seem to have a bit of trouble holding a good form during a swing.

Oh well, once I get the abs back in a better shape it can only mean one thing: one possible excuse for a bad swing is lost.

Missäs se keppi on?

Tänään oli muutama hetki aikaa ennen kierrosta käydä tarkkailemassa svingin tilaa sekä viettää jokunen tovi työstämässä chippiä ja puttia. Jo pari viikkoa on lyönti ollut lähes säännöllisesti pulli-slaissi tai toppi, eikä rangelta oikein löytynyt ratkaisua ongelmaan. Tekninen syy on selkeä, jostain syystä lyönti tulee nyt voimakkaasti ulkoa sisään normaalin svingin sijaan. Vielä kun keksisi mistä se oikein johtuu ja miten siihen perustilaan pääsisi takaisin. Lähipelitreeni meni varsin mukavasti, lyhyet ja keskipitkät chipit sujuivat jo jotenkuten, puttinopeudet olivat hieman hitaita, edelliset pari kenttää ovat olleen kovinkin nopeiksi leikattuja keskiverto kenttään verrattuna.

Matti, Maikki ja Juha lähtivät seuraksi itse kierrokselle. Ykkösellä pientä slaissinpoikasta, mutta pysyi hyvin pelissä. Kakkosväylällä kaksi hirmuista slaissia Outiin, nelosella pieni pullislaissi griinille, ja niin edelleen. Lähestymiset menivät hieman huti monella väylällä, mutta treenaaminen kannatti ja 10-20m chipit matalina ja runsaalla spinnillä tuottivat tulosta, etu-9llä kahden nostetun väylän jälkeenkin 18 pistettä. Kaffetauon jälkeen taka-9 meni sitten vähän miten sattui, ja aika paljon sattuikin. Etu-9:llä pääsin pari kertaa honooriin, taka-9llä oli ongelmia saada palloa edes eteenpäin. Pari hyvää osumaakin sain palloon, mutta pieni yläsivutuuli otti ja painoi pallot vesiesteisiin ja viimeisellä väylällä pilvien hämärään. Kukaan ei nähnyt tahi kuullut pallon koskaan laskeutuvan hyvän ja rennon lähestymislyönnin jälkeen.

Svengaavaa svingiä

Imatra Big Band Festareiden yhteydessä oli hyvä mennä tutustumaan myös Imatran golfkentään. Aamu valkeni hieman sateisena, mutta pilvet väistyivät sopivasti ennen tiiaikaa. Kenttä oli kaatosateiden jäljiltä paikoin lainehtiva, mutta vesi ei juuri päässyt häiritsemään peliä ennen väylän 11 vesiestettä. Etu-9 meni varsin tulosta katsoen varsin mukavasti, huonoin tulos oli tuplabogi, paras tosin oli bogi. Kun tuon yhdistää varsin hyvin menneeseen lähipeliin ja useisiin yhden putin griineihin on helppo päätellä, ettei väyläpeli mennyt tällä kertaa aivan putkeen. Kaikki lyönnit päätyivät etu-9n aikana kyllä väylälle tai sen välittömään läheisyyteen kevyeen raffiin, yhtään palloakaan en onnistunut kadottamaan tuloksena kiitettävät 49 lyöntiä.
Taka-9 olikin sitten oma lukunsa. 10-väylä alkoi komealla hookilla Outiin, juuri yksikään minkäänlainen lyönti ei tuntunut löytävän osoitettaan, avaukset sinkoilivat mihin sattui. Rautalyönnit olivat vähän mitä sattui ja hyvän tuntuiset osumatkin jäivät kovin lyhyiksi. Lähipeli tökki urakalla, "parhaana" suorituksena ainoan suht hyvin menneen väylän triplabogi viidellä putilla. Lopputulos taka-9ltä olikin 67, eli kaksi enemmän per väylä kuin etu-9...
Pitänee mennä hakaamaan taas rangelle muutama sata palloa ennen seuraavaa kierrosta, josko kadonnut svingi löytyisi jostain.

Iltakävelyllä

Töiden jälkeen oli mukava käydä kiertämässä 9 reikää ripeällä iltakävelyllä. Pieniä epämääräisyyksiä oli vähän väliä, mutta silti kokonaisuudessaan homma meni ihan hyvin - muutama par, pari triplaa, jne.