Tauon jälkeen

Pidemmän puoleinen tauko on takana, reilu viikko ulkoliikuntaa järven päällä kirkkovenettä soutaen oli rentouttavaa, joskin hieman siinä ehti unohtaa golfin perusteitakin. Toistaalta ihan hyväkin, sillä swingi on ollut kateissa jo jonkin aikaa, eikä tuloskorteissa ollut hurraamista sitten juhannuksen. Puolessatoista viikossa ehti unohtaa jo yhtä jos toista, mutta onneksi tälle päivälle oli viisaasti varattu opetusta kotiseuran prolta. Pakerruksen jälkeen se hyvä, rauhallinen swingi alkoi taas nostella päätään ja suoria lyöntejäkin esiintyi muutamia.

Treenin jälkeen oli sen verran nälkä, että oli pakko käydä syömässä, varsinkin kun päivän lounaana oli merkitty Pasta Carbonara, jota olin tehnyt viimeviikolla yhden soutupäivän päätteeksi mukavan 7kg spaghettimäärän verran, eli noin 20-25 litraa valmista jöötiä kolmella isolla kaasupolttimella ja parilla 30 litran kattilalla. Ah ja voih sitä pettymystä, kermakastikkeessa kinkkuhakkeluksen ja broileripalojen seassa lilluvaa ylikypsää penneä oli surullista katsoa ja vielä surullisempaa maistaa. Täten tuon julki kaikille Suomen golf-klubien ravintoloitsijoille helpon ja takuuvarman Carbonara-ohjeen (pienin selvennyksin ei-kokeille):

Spaghetti Carbonara

Noin 30 kirkkovenesoutajan annosta.

• 5kg spaghettia (paksuhkoa, esim Barilla No5)


• 40-50 munaa


• 1 kg pecorino ja/tai parmesan juustoa ohuena raasteena


• 3 kg filépekonia (pancettaa tai jopa guancialea jos haluaa ihan oikean)


• 750ml hapokasta Chardonnay valkoviiniä


• 2-3dl oliiviöljyä


• valkosipulia (1-2 kynnet)


• 6 isoa sipulia (yli 10cm halk)


• paljon rouhittua mustapippuria


• 35-50ml suolaa (kinkusta ja juustosta riippuen)

Pastavettä tarvitaan noin 25 litraa, mieluummin kuitenkin 50 litraa kahdessa isossa kattilassa, öljyä on turha tuhlata keittoveteen, suolan kanssa on vähän niin ja näin (eli suht turhaa sekin). Veden kiehumista odotellessa juusto raastetaan, munat rikotaan isoon kulhoon. Muniin sekoitetaan valkoviini, juustoraaste, mustapippurirouhe, suola, oliiviöljy ja murskattu valkosipuli.

Pekoni silputaan n 3mm leveiksi suikaleiksi, paistetaan puolirapeaksi, ja pekonirasvassa kuullotetaan ohuiksi suikaloidut sipulit.

Kun pastavesi kiehuu ja spaghetti on kiehunut tarvittavan ajan (al dente), kaadetaan pasta lävikköön ja takaisin kattilaan, munakastike ja pekonisipulipaistos rasvoineen päälle ja koko hommaa sekoitetaan hullun raivolla nurkkakertymät muistaen muutama minuutti kunnes kaikki on sopivan tasaista.

Suuremmilla määrillä parissa kolmessa erässä saa tasaisemman lopputuloksen, joskin spaghettin klönttiytymisriksi kasvaa heti kun se ei kypsänä kuumana ole tekemisissä rasvan kanssa ja ylimääräisen rasvan lisääminen heti keiton jälkeen taas estää munakastikkeen makujen imeytymisen.

Kierroksena oli 9 reikää Marian seurassa, pari bogia hieman lohdutti, muut väylät menivät vielä hieman tutustuessa kiertoliikkeen saloihin viikon soutamisen jälkeen. Ja "carbonaraan" turhautumista voi syyttää huoletta kaikesta pahasta.