Tuulessa ja tuiverruksessa

Syksy alkaa saada tilaa kesältä, aamulla oli jo alle 10 astetta tiiatessa Pentin, Marian ja Kaarinan kanssa ja navakka pohjoistuuli sai tarttumaan jo kuoritakkiinkin. Pentti aloitti näyttävällä birkkuchipillä, itse sain tuplabogin avauksen karattua tuulen mukana löytymättömiin. Mutta sen jälkeen sain itsekin pitkästa aikaa peliin vauhtia, honorit kakkoselta ja hyvää vauhtia yllä aina ysille asti, jossa tein ainakin viimeaikoihin verrattuna uuden ennätykseni, 11 lyöntiä. Taka-9 alkoi hieman takellellen, ja pysyi semmoisessa vähän alle normaalin tasossa, 14:n vesiesteen ylitys päätyi kylkkärinä veteen ensimmäistä kertaa koko kaudella. 15 avaus kantoi tänäänkin pitkälle noin 300 metriä, 150 metrin lätkän viereen keskelle kenttää. Kakkoslyönti jäi hieman paksuna metrin vajaaksi griinistä, ja chippin luin väärin, tuloksena par. Taka-9n murheenkryyniksi tuli väylä 16, jolla sain käytettyä 4 lyöntiä 280 metrin taivaltamiseen, 17 ja 18 eivät myöskään jättäneet hurraamiselle liikaa tilaa, tuloksena yhteensä 35 pistettä, joista 21 etu-9:ltä.

Ilmaisia lounaita

Pieni leikkimielinen aamu-kierros, 9 reikää ja panoksena lounas. Pitkän sateisen kauden jälkeenkin kenttä oli yllättävän kuivassa kunnossa, joskin välillä hieman liian pehmeä. Viheriöt olivat liukkaita iltapäivän tiukkaa kisaa varten, ja sen karsinnat olivatkin menossa 18-reikäisellä koko aamun. Lounasottelu alkoi hieman takellellen, aivan kärjellä palloa hipaista juuri ja juuri punaisen tiin ohi, ja maksajan paikka alkoi häämöttää. Kakkosväylällä avaus karkasi kainaloon (mitähän sille spoonille on käynyt?) ja kakkoslyönti jäi toppina veteen. Kolmosella draiveri puhui taas omaa kieltään ja antoi pallolle kyytiä, kakkoselle jäi matkaa noin 40-50 metriä. Se meni tietenkin kylkkärinä Outiin. Tästä eteenpäin sitten ei juuri parannusta tullutkaan tilanteeseen, osittain ehkä senkin takia, että V-käyrä osoitti nousevaa trendiä. Edessämme oli kolme erittäin hitaasti pelaavaa ryhmää eikä ohituslupaa tullut meille kahdelle vaikka olimme usealla tiiauspaikalla ennenkuin edellinen ryhmä oli edes päässyt tiiaamaan. 9 reiälle 2 tuntia 50 minuuttia on aivan liian kauan, joka lyöntiä joutui odottelemaan pahimmillaan kymmenkunta minuuttia. Kaikesta huolimatta odottelu vaikutti minuun vähemmän, eli sain kuin sainkin lounasta.

Vielä näkee

Jos riittävän aikaisin lähtee töihin, ja töistä, ehtii vielä päivänsä päättää iltakierroksella likipitäen valoisaan aikaan. Auringon laskiessa 18:lla tiiatessa takussa oli vaiherikas kierros, monta läheltäpiti birkkua, yhdeltä väylältä kauan kaivattu par ja pari hyvin hyvin pitkää draivia. Kevyeen myötätuuleen oli hyvä lyödä ja svingi oli yhä varsin rento ja rytmikäs. Lopputuloksena kaksi 280-290 metristä, ja vastatuuleenkin pallo lenteli 250 metrin pidemmälle puolelle. Koko kierroksella vain kaksi avausta epäonnistui merkittävällä tavalla, yksi draivi slaissasi veteen ja yksi spooni lähti tiukkana pullihuukina pellolle ja Outiin. Raudoille ja lähipelille on käynyt jotain kummaa, chipit olivat aivan kadoksissa ja putattavaa jäi aina vähän turhankin paljon.

Upean auringonlaskun varjossa

Peli meni tänään hieman miten sattui. Peliseurana oli kovia tekijöitä, Petri, Aimo ja Jari, jotka esittelivät vuorollaan upeaa golfia. Tästä innostuneena minäkin sain avaukseni yhtä lukuunottamatta hyvällä paikalle suorina ja pitkinä kaarina. Etu-9:llä onnistui nappaamaan ensimmäisen kerran honorit ja taka-9:llä kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti uusin tempun. Lopputulos oli siitä huolimatta hieman vaikea, puhti loppui selvästi kesken jossain 12 väylän paikkeilla. Päivän murheenkryynejä ole kaksi, rautalyönnit ja chipit. Puttipeli meni hieman vaihtelevasti, tosin greenitkin tuntuivat olevan hieman vaihtelevan nopeuksisia tänään. Suorittelin pientä eclectic-kierrostarkistusta, ja edelleen puuttuu par useammalta väylältä kuin olisi tarpeen. Päivän parhaan lyönnin teki Petri kakkosväylän syvästä bunkkerista matala lyönti yhdellä pompulla kuppiin, tuloksena upea birkku.

Kolmiodraamaa

Vielä juuri ja juuri ehti pelata töiden jälkeen täyden kierroksen, vaikka viimeisellä väylällä Anssin ja Markon kanssa olikin etsimistä griinin ympäristössä. Mutta olihan niitä muitakin väyliä kuin viimeinen. Peli meni kaikilla varsin vaihtelevasti ja sen mukaisesti avausten järjestys ei tainnut olla kahta väylää peräkkäin sama. Kymppikioskin kohdalla olimme vielä melkein valoisan tahdissa, 2:10 kulunut. Mutta muutamaa ryhmää edempänä oli hidastakin hitaampi nelikko, ja taka-9iin kului 2.5 tuntia. Kun 15:lle mennessämme näimme ko porukan etsimässä pallojaan kuka mistäkin väylän 17 pusikoista, etsintöjä oli tehty kaikesta päätellen jo jonkin aikaa, heidän takanaan tulevaa ryhmää ei vielä näkynyt. Kun olimme avanneet oman väylämme (odotettuamme edellisen ryhmän avaukset ja kakkoslyönnit), olivat ko sankarit yhä pelaamassa samaa par-3 väylää ja takana tuleva ryhmä taas odotteli. Oma hyvä avaukseni meni hieman hukkaan, kakkoslyönti karkasi hieman liikaa oikealle ja päätyi juuri ja juuri metsän puolelle, josta sitä ei valitettavasti löytynyt. Varapallokin epäonnistui vaikka pysyikin pelattavissa, ja tulokseksi tripla. Paremmin puolestaan meni varsinkin 4 ja 6, molemmilla par, eikä birkkukaan kaukana ollut. Hämärissä olosuhteissa Marko pelasi parhaan tuloksen, bruttona 89 ja kolme alle nettona. Oma pelini jäi taas sadan suuremmalle puolelle ja nettotuloskin oli hieman onneton, mutta tällä kaudella vielä on mahdollisuuksia saada se kotimainen satasen alitus aikaiseksi.

Eclectic-tuloksissa vielä neljältä väylältä puuttuu kokonaan par tai parempi, ja 9-reikäiseltä puuttuu vielä aika monta par-tulosta, onneksi kausi ei ole vielä ohi.

Laaksossa

Tänään oli aikaa vain 9 reiän kiertämiseen, seuraksi sattui Simo ja Irma. Avaus meni kirjaimellisesti metsään, osuin palloon vain aivan lavan kärjellä. Hyvä chippi puun juurelta kuitenkin pelasti tukalasta paikasta ja selvisin bogille. Kakkosväylällä vesieste koitui kohtaloksi, mutta onneksi en ollut ainoa. Tupla-bogi ja honorit seuraavalle väylälle. Onnistuin pitämään niukasti honorit loppukierroksen, muutaman kerran oli lähellä ettei putti uponnut aiotulla tavalla. Murheellinen puttivirhe tapahtui vasta 9 reiällä, jossa puttasin ohi kirjaimellisesti puolesta sentistä. Kaikesta tästä ja monesta muusta huolimatta pelasin kierroksen tasoitukseeni, joten ei se kai sitten ihan niin huonosti voinut mennä kuin miltä kierros tuntui.

Pikkulintua bongaamassa

Sääennuste lupaili puolipilvistä iltapäiväksi, joten oli aika suunnata kentälle ja kierroksella kavereina Maria, Irja ja Repe. Tummat pilvet kerääntyivät lähtöajan lähestyessä, ja avauksen ensimmäisellä väylällä karatessa hieman oikealle feidaten alkoi sataa. Viheriölle päästessä satoi jo kaatamalla ja sade vain paheni kakkosväylän edetessä. Juuri viheriölle lyödessä sade kuitenkin lakkasi, pilvet kaikkosivat ja löin komean kylkkärin griinibunkkeriin. Kolmosella sain tehtyä kauden ensimmäisen birkun, upea chippi takagreenille lyhyeksi jääneen lähestymisen jälkeen antoi hyvää mieltä loppukierrokseksi, joka muilta osin meni vähän miten sattui. Varsinkin taka-9:llä iski selkeä väsymys, kolmella väylällä peräkkäin tuplabogi tai huonompi. Viimeisen väylän avaus oli päivän korkein, ilmalentoa kesti käsittämättömän kauan, onneksi myötätuuli sentään kuljetti palloa noin satakunta metriä eteenkin päin. Lähestyminen karkasi vasemmalle ja bogiin oli tyytyminen tällä kertaa.

Puisevaa peliä

Tämän päivän aamukierros Eevan ja Marian kanssa lähti liikkeelle kovin samankaltaisesti kuin eilinenkin. Avaus karkasi ykkösellä oikealle ja kakkosväylällä vasemmalle. Mutta päivän sana oli "puu". Ysiväylästä eteenpäin ryhmältä ainakin yksi lyönti osui lähes jokaisella väylällä puuhun. Ysillä avaukseni lähti hiukan slaissaten kohti oikean laidan metsää, osui korkealla koivuun ja kimposi keskelle väylää, tuloksena kaunis par. Kympillä avaus oli kylkkäri, ja taas puissa rapisi. Pallo jäi metsään, mutta sen aukeimmalle kohdalle parin kävyn päälle. Yhdellätoista oli Marian vuoro, avaus männyn kautta väylän vasempaan laitaan, kahdellatoista puun kautta väylälle. Kolmellatoista ei kukaan meistä todistettavasti osunut puuhun, joskin hyvä avaukseni löytyi toiselta puolelta väylää kuin missä sen piti näköhavaintojen mukaan olla puun juurella. Neljällätoista oli Eevan vuoro koputtaa puuta, tälläkertaa huono-onnisemmin pallo kimposi Outiin. Viidellätoista Maria avasi upean lyönnin, joka valitettavasti osui hieman ennen lakipistettään haapaan ja lensi takaisin muutaman metrin päähän tiipaikan eteen. Kuudellatoista Eevan lähestyminen kopsahti griinin edessä olevaan mäntyyn ja kimposi toisen männyn taakse. Seitsemällätoista tapahtui ihme, kukaan meistä ei mennyt puihin. Lopuksi kahdeksallatoista puolestaan Marian hieno lyönti hankalasta rinnepaikasta kopsahti mäntyyn ja singahti Outiin.

Päivän peli oli hieman ailahtelevaa, etu-9 oli melkoista räpiköimistä, mutta taka-9n huonoin lyöntitulos oli 5 lyöntiä. "Tämä mies, nämä välineet", seuramme kapteenia siteeraten. Tällaista pelitasoa kun saisi pidettyä yllä, niin tästä lajistahan voisi vaikka nauttia kunnes alkaa ahnehtia vielä parempia tuloksia.

Hillitön kylkiosuma

Tänään vuorossa oli 27 reikää Vihdin Hillside Golfissa. Aamulähtö pilvettömän taivaan alla 18-reikäiselle Hill Courselle seurana Maria ja Asko alkoi komealla suoralla draivilla. Sääli että linjaus oli aivan muualle kuin kohti viheriötä tai väylää. Onneksi pallo sentään löytyi, ja kierros eteni hiljalleen tasoa nostaen. Kenttä oli mainiossa kunnossa, joskin greenit olivat hieman hitaan puoleiset. Pari kummallista kikkakakkosta matkaan sattui, kuten väylän 8 (100m par-3 ylämäkeen) avaus lähti vähintään yhtä auki kuin ykkösväylällä ja varapallo hieman enemmän avoimena. Alkuperäinen pallo löytyi kuitenkin jo neljäntenä pallona pöpeliköstä ja tuurilla seilasin kohti viheriötä tehden huonoa työtä vaikeuksien loputtua. Etu-9 jätti hieman hampaankoloon, joskin 9. väylällä Marian upea birkku ilahdutti kaikkia. Itse onnistuin lyömään muunmuassa 90 asteen kulmassa sivulle lähteneen slaissin, joka päätyi väylän vasemmasta laidasta hieman taaemmas väylän oikeaan laitaan kallion kupeeseen.

Taka-9 oli jopa melkein tylsä, mitään erityisen onnistunutta tai epäonnistunutta ei tapahtunut, 13. avaus oli kökkö, mutta hyvät rautalyönnit veivät par-5:n silti kolmella kahden metrin päähän griinistä, tosin bunkkeriin. 19. reiällä eli klubin ravintolassa oli lounasaika ja tarjolla ollut lasagne näytti ja maistui hyvälle, salaattipöydässäkin oli mukavasti tuoreita kasviksia keventämässä kesäistä hellepäivää, ainakin aamun lämpötilaan verrattuna.

Lounaan jälkeen 9-reikäinen Valley Course jälkiruokana, peliseurana Antti ja Maria. Antti on omantasoisen pelaaja, jonka päivä vaikutti kovin tutulta. Mitään suurempaa jatkuvaa vikaa ei ole, muttei sitä tulosta silti vaan oikein synny. Paitsi tällä kertaa syntyi jotain tulosta, 49 lyöntiä myöhemmin tarkistuslaskenta antoi 20 bogipinnaa. Tuuria oli pelissä ihan reilusti, esim 8. väylällä avaus karkasi pullihuukkina vastaantulevalle väylälle ja jyrkähkösti feidannut jatkolyönti rapisi Outin reunimmaisiin puihin. Varapallo kaikista varmisteluista johtuen rapisi syvemmälle, mutta onneksi alkuperäinen löytyi reilun metrin päässä metsän reunasta. Lähempi tarkastelu tosin kavensi marginaalia reilusti, pallo oli vain osittain pelialueella kun linjaa katsoi paalusta toiseen. Onneksi pallo ei ole ulkona ennenkuin se on kokonaan ulkona. Tässä kohtaa muuten suomenkielisissä säännöissä on mielestäni pieni käännöskukkanen. Suomenkielinen määritelmähän sanoo, että "pallo on ulkona kun se on kokonaan ulkona", ottamatta kantaa onko pallo paikallaan vai liikkeessä. Alkuperäinen teksti taas sanoo "lies out of bounds" eli makaa (on paikallaan) ulkona.

Jaa niin, hillitön kylkiosuma oli päivän sana. Useammalla väylällä onnistuin lyömään kipakan maata viistävän kylkiosuman, ja jostain syystä kaikki pysähtyivät vähintään mukavaan kohtaan kentälle, osa jopa mainioon paikkaan viheriölle.

Sadetta ilman pilviä?

Tänään oli vuorossa Kuusankosken Koski Golf, peliseurana A-P ja Maria. Sääennuste lupaili tuulista säätä ja toteunut keli noudatti ennustusta turhankin orjallisesti. Ensimmäisellä väylällä kova myötätuuli aiheutti jo hetken huolestumisen, kun varovainen spoon-lyönti ei löytynytkään nähdystä alastulopaikasta, vaan vasta yli 30 metriä pidemmältä. Hyvä avaus meni tällä, niinkuin monella muullakin, väylällä hukkaan, lähipeli piti huolen tuloksen kelvottomuudesta. Viheriöt olivat hyvässä kunnossa, ja syytä ollakin, sillä suurin osa viheriöistä on leveitä ja lyhyitä. Hyvältä väylältä oli mukavaa saada kunnon rautalyönnit pysähtymään viheriölle silloin harvoin kuin viheriöön ylipäätään osui. Pelitulos katosi tänään lähinnä huonoihin chippeihin ja puumailojen onnettomaan etäisyysarviointiin; turhan moni lyönti osui aivan kantaan tai lavan kärkeen. Etu-9 olikin etu-7, ja lyhyen virkistystauon jälkeen oli aika suunnata kohti taka-9ää, tai siis taka-11:tä. Spooni alkoi istua paremmin käteen, 8:lla avaus nätisti kaarteeseen, kakkosella vesiesteen eteen ja kolmosella pieni chippi kylkkärinä esteeseen.

Väylällä 13 avaus kantoi noin 170 metrissä suihkivan väyläsadettimen läheisyyteen ja tilannetta sadettimen kantaman reunalla arvioidessani ja pallon vapautumista odotellessa sadetus loppui. Siirryin pallolle, asetin bägin pallon viereen, tarkistin linjan, stanssasin,  ja sadattelin, sillä takana ollut sadetin aloitti kentän kastelun täysosumalla selkääni. Kastelusta toivuttuani ja sadettimen tohottaessa riittävän sivulle löin hieman normaalia ripeämmin pallon kohti viheriötä, ja sinnehän se jäi, puolen metrin päähän lipusta.

Väylän 14 kauniit maisemat kohti viheriötä olivat jäädä litimärkänä vähälle huomiolle, varsinkin kun märässä bägissä märät gripit tarjoilivat muhkean duffin tiiltä. Seuraavalla väylällä oli hieman vilu tuulen kuivatellessa paitaa, ja puhtaasti sen piikkiin laitankin mahtavan Kymijokeen suuntautuneen slaissin. Seuraava pallo sentään meni sinne minne pitikin, eli pienen lahukan yli oikoen hyville paikoille väylän reunaan. "Kakkoslyönti" oli hieman torspo, lyhyeksi jäänyt feidi päätyi epäedulliseen paikkaan, josta en osannut päätyä seuraavalla griinille. Eli suhteellisen helposti tämä väylä on päästävissä kahdella päälle.

Viimeinen väylä on keltaiselta suora 500 metrin pyrähdys, jossa meni pieleen jollain tavalla suunnilleen jokainen lyönti. Avaus jäi vähän lyhyeksi, kakkonen meni bunkkeriin lähes lipan alle, nosto sentään onnistui, mutta viimeiseen 100 metriin sain vielä kulutettua 5 lyöntiä lisää.

Lyhyenä yhteenvetona päivästä voisi sanoa, että rautalyönti alkaa löytyä, chipeissä ja puissa on petraamista. Puttipeli oli ehdottomasti päivän parasta antia, erityisesti mieleen jäivät ne kolme upeaa 10 metristä upotusta ja vain yksi kolmen putin viheriö. Breikin ja nopeuden arviointi on harvoin onnistunut samaan puttiin niin hyvin kuin tänään tuli tehtyä.

Kolmas kerta toden sanoo

Kotkan kentällä kolmatta kertaa, ja tällä kertaa kenttä alkoi tuntua jo
mahdolliselta pelatakin. Kovasta tuulesta huolimatta etu-9 meni välillä
hämmentävän hyvin. Lyönnitkin alkoivat löytää jo kohteensa pienistä
pullihuukeista huolimatta. Varsinkin etu-9lle mahtuneet pari par-tulosta ja
väylän 5 bogey olivat mukavia suorituksia, joita edellisillä kerroilla ei ollut
edes näkökentässä. Kenttä oli tupaten täynnä ja ruuhkainen, kierrokseen meni
aikaa lähes 5 tuntia, ja varsinkin taka-9 aikana monellä väylällä joutui
odottelemaan että edellä oleva ryhmä pääsisi avaamaan.

Pieni tauko etu-9 jälkeen teki taas tehtävänsä, ja taka-9 tulos jäi hieman alle
tavoitteen ja bruttona 102 lyöntiä jäi hieman harmittamaan varsinkin sen takia,
että erityisesti taka-9:llä kolmella väylällä tuli tehtyä tyhmiä lyöntivirheitä
ja todella onnettomia chippejä. Harmittavin takaisku oli väylän 14 hyvän
kakkoslyönnin valuminen hukkaan, joka dog-leg par-5:llä jäi 50m päähän
griinistä. Jokin hetkellinen lukihäiriö päätteli, että punaisen lätkän ja lipun
puolivälistä olisi 80 metriä matkaa jäljellä ja pallo menikin komeasti pitkäksi
metsään.  Hyvästä birkkupaikasta tulikin tuplabogi.

Kentän kunto oli tälläkin kertaa mitä erinomaisempi. Varsinkin Porvoon jälkeen
oli ihanaa päästä lyömään 150 ja alle etäisyyksiltä kunnon stoppareita lipulle,
joskin sivuttaistarkkuus oli vielä hieman hakusessa. Porvoon jäljiltä oli vielä
hieman turhautumista havaittavissa ja pari kertaa tulikin lyötyä hieman
normaalia jyrkemmin lähestymiset griinille, jolloin varsinkin 1 ja 3 väylillä
pallo rullasikin takaisin pois nopealta griiniltä.

Sokea kana ilman jyviä

Porvoon kentällä aamukierroksella Marian kanssa alkoi hieman epävakaan
sääennusteen uhatessa ukkoskuuroilla. Lisäksi odoteltavana oli osittainen
auringonpimennys. Viimekerralla kenttä oli sateen jäljiltä lainehtiva,
tilapäisen veden ja vesiesteen rajan erotti vain vesiesteiden paalujen
perusteella. Tällä kertaa kenttä oli kuivempi, ja aikainen lähtöaika varmisti
ettei pimeyskään pääse yllättämään kesken kierroksen. Etu-9n jälkeen päivitetty
säätiedote kertoi ukkoskuurojen olevan vielä sen verran kaukana, ettei niistä
ole uhkaa. Kenttä oli hyvässä kunnossa, mutta väylänurmi on pystyä ja pinta
niin pehmeä, etten onnistunut kertaakaan lyömään kunnollista spinniä palloon.
Tämä teki lähestymiset vaikeaksi, sillä vaikka pallon sai alle 100 metristä
griinin etuosaan alas, ei se juuri koskaan pysähtynyt ajoissa, vaan valui
griinin perille tai jopa ulos. Varsinkin etuosassa olevalle lipulle chipatessa
griinien kummallinen pinta ja väylän pehmeys olivat turhauttavia.

Vielä kammottavampia olivat lukuisat umpisokkoavaukset, joissa ei ollut
aavistustakaan siitä, mihin suuntaan ja kuinka kaukana väylä kiertyy vaikka
kävi edessä olevan kummun päällä katsomassa.  Erityisesti 4, 6, 11, 12 sekä
jossain määrin 10 ja 15 olivat todella turhauttavia avata. Kaikkiaan kenttä
tuntui olevan suunniteltu ja trimmattu punaiselta tiiltä kauhoville kuin
keltaiselta tiiltä ja sääntöä 14-1 noudattaen (palloa on lyötävä kunnolla)
pelaaville.

Virettä etsimässä

Päivän kierros Mikon ja Justiinan kanssa oli pitkästä aikaa lähempänä golfia kuin krokettia. Draiveri ei ihan suoraan vieläkään aina mennyt, ja kun meni, menikin pitkälle ja hieman pullin suuntaan. Tästä eräällä väylällä pallo päätyi väylänvierusmetsään hyvin syvälle ja toisella väylällä pari-kolme kymmentä metriä pidemmälle kuin oli tarkoitus. Rautalyönnit alkoivat taas sujua mukavasti, muutama toppi, duffi ja socketti-slaissi-yhdistelmä pitivät scoren vielä aika vaatimattomana, varsinkin kun chipit olivat vähän enemmän kadoksissa kuin on ihan hetkeen ollut. Etu-9 meni räpiköidessä, mutta lyöntitulos sentään kaikilta väyliltä tuli, taka-9 meni jo omaan tasoitukseenkin, eli parannusta viimeaikaisista on tullut. Nyt otin myös muutamia pruuveja ajatuksen kanssa rauhoittaen heilumisia ja kiinnittäen huomiota pron antamiin ohjeistuksiin. Lyöntipituus alkaa olla taas suht kohdallaan, suuntauksessa on vielä reilusti parantamisen varaa. Puttipeli oli keskinkertaista, jotenkin viheriön kallistusten lukeminen oli normaalia vaikeampaa ja kolmen-neljän putin tuloksia tulikin enemmän kuin olisi tarpeen. Huomenna uutta putkeen.