Tänään oli vuorossa Kuusankosken Koski Golf, peliseurana A-P ja Maria. Sääennuste lupaili tuulista säätä ja toteunut keli noudatti ennustusta turhankin orjallisesti. Ensimmäisellä väylällä kova myötätuuli aiheutti jo hetken huolestumisen, kun varovainen spoon-lyönti ei löytynytkään nähdystä alastulopaikasta, vaan vasta yli 30 metriä pidemmältä. Hyvä avaus meni tällä, niinkuin monella muullakin, väylällä hukkaan, lähipeli piti huolen tuloksen kelvottomuudesta. Viheriöt olivat hyvässä kunnossa, ja syytä ollakin, sillä suurin osa viheriöistä on leveitä ja lyhyitä. Hyvältä väylältä oli mukavaa saada kunnon rautalyönnit pysähtymään viheriölle silloin harvoin kuin viheriöön ylipäätään osui. Pelitulos katosi tänään lähinnä huonoihin chippeihin ja puumailojen onnettomaan etäisyysarviointiin; turhan moni lyönti osui aivan kantaan tai lavan kärkeen. Etu-9 olikin etu-7, ja lyhyen virkistystauon jälkeen oli aika suunnata kohti taka-9ää, tai siis taka-11:tä. Spooni alkoi istua paremmin käteen, 8:lla avaus nätisti kaarteeseen, kakkosella vesiesteen eteen ja kolmosella pieni chippi kylkkärinä esteeseen.
Väylällä 13 avaus kantoi noin 170 metrissä suihkivan väyläsadettimen läheisyyteen ja tilannetta sadettimen kantaman reunalla arvioidessani ja pallon vapautumista odotellessa sadetus loppui. Siirryin pallolle, asetin bägin pallon viereen, tarkistin linjan, stanssasin, ja sadattelin, sillä takana ollut sadetin aloitti kentän kastelun täysosumalla selkääni. Kastelusta toivuttuani ja sadettimen tohottaessa riittävän sivulle löin hieman normaalia ripeämmin pallon kohti viheriötä, ja sinnehän se jäi, puolen metrin päähän lipusta.
Väylän 14 kauniit maisemat kohti viheriötä olivat jäädä litimärkänä vähälle huomiolle, varsinkin kun märässä bägissä märät gripit tarjoilivat muhkean duffin tiiltä. Seuraavalla väylällä oli hieman vilu tuulen kuivatellessa paitaa, ja puhtaasti sen piikkiin laitankin mahtavan Kymijokeen suuntautuneen slaissin. Seuraava pallo sentään meni sinne minne pitikin, eli pienen lahukan yli oikoen hyville paikoille väylän reunaan. "Kakkoslyönti" oli hieman torspo, lyhyeksi jäänyt feidi päätyi epäedulliseen paikkaan, josta en osannut päätyä seuraavalla griinille. Eli suhteellisen helposti tämä väylä on päästävissä kahdella päälle.
Viimeinen väylä on keltaiselta suora 500 metrin pyrähdys, jossa meni pieleen jollain tavalla suunnilleen jokainen lyönti. Avaus jäi vähän lyhyeksi, kakkonen meni bunkkeriin lähes lipan alle, nosto sentään onnistui, mutta viimeiseen 100 metriin sain vielä kulutettua 5 lyöntiä lisää.
Lyhyenä yhteenvetona päivästä voisi sanoa, että rautalyönti alkaa löytyä, chipeissä ja puissa on petraamista. Puttipeli oli ehdottomasti päivän parasta antia, erityisesti mieleen jäivät ne kolme upeaa 10 metristä upotusta ja vain yksi kolmen putin viheriö. Breikin ja nopeuden arviointi on harvoin onnistunut samaan puttiin niin hyvin kuin tänään tuli tehtyä.
No comments:
Post a Comment