Suo, kuokka ja...

Jussi, Into sekä Maria pelikavereina Nevas Golfin nätillä kentällä. Viimeaikainen sää oli tosin tehnyt kentästä aika märän, mutta kyllä väylällä olisi ollut niin paljon helpompi pelata kuin raffissa, jos vain olisi onnistunut pitämään lyönnit suorassa. Kentän märkyydestä kertoo jotain se, että kahdesti jouduin kaivamaan rautalyönnin jälkeen pallon väylän sisästä (omasta alastulojäljestään) ja lisäksi yhden pallon kadotin keskelle väylää, luultavasti sekin upposi märkään kentänpintaan. Kuivemmalla säällä kenttä olisi luultavasti ollut huomattavasti miellyttävämpi, tai ainakin semmoinen olo kentästä jäi.

My first true astrophotos

After a nice cloudless day the cloud cover roller in as the sun was setting. But since the forecast had promised a cloudless night, I nevertheless set up my simple telescope. And boy was it worth it. Last spring the dark nights ended before I got to test the telescope with a digital SLR, but now the T-ring adapter saw its first use. Unfortunately I hadn't really prepared for searching more than two objects, and both of those were behind a tree on Harri's backyard after a rather short while.
Thus, it was time to improvise. We looked at the planisphere to see what would be visible, and the obvious choices were M31 (the Andromeda galaxy), Plejades, M81/M82 and M57. Not having a close-up chart makes it interesting to find a small bright smudge in an upside-down view of bright spots, where you basically can't tell brightnesses apart. And of course the close-up chart would have also indicated where exactly the feature is, instead of the generic smudge on a planisphere showing it somewhere between a few stars. Thus we couldn't find M81/M82, but the Andromera galaxy, Plejades cluster and the M57 Ring nebula were found to a big surprise. More over, the M57 was found with just generic understanding that it's somewhere between the lower Lyra stars.

Full frame of the M57 nebula (scaled down to 1600x1066):


2x scaled crop of the nebula:


Unfortunately the telescope motors drive a bit inaccurately and apparently uses full steps causing rather heavy vibration rendering anything beyond 30 second exposures useless. But still, it's a lot better than without the motor drive. More pics on this are on their way to the gallery.

Pimeä laji

Eilinen oli pitkä päivä mukavan lajin parissa. Aamulla ensin 18 reikää Maria, Arjan ja Jarmon kanssa, pikkuhiljaa paranevalla otteella. Muutama viikko sitten loukkaantunut käsi alkaa kestää käyttöä ja nyt täysi kierros ei enää tuntunut missään. Keskimäärin kierros meni muistellessa rentoa svingiä, ja muistihan se mieleen viimeisellä väylällä. Kierroksen jälkeen oli vielä pari tuntia aikaa seuraavaan koitokseen, joten pikaisen aterian jälkeen suuntasin rangelle muistelemaan rautalyönnin saloja.

Auringon laskiessa tunnelma klubilla alkoi taas tiivistyä, sillä oli aika suunnata kentällä myrskylyhdyin ja rautamailoin, edessä oli valopallokisa. Pimeyden laskeuduttua kirkkaan tähtitaivaan alla oli upeaa pelata hohtavilla palloilla hyvässä seurassa. Omassa kisaryhmässäni maineesta ja/tai kunniasta kisasivat Seija, Mikko ja Juha. Peli käynnistyi summeri soitua Mikon Fore! -huudolla ja jatkui mitä mainioimmalla golfilla. Kisaa edeltänyt pieni range-ekskursio selvästi tuotti tulosta, sillä hieman normaalia kovemmalla pallollakin pelasin varsin mainiosti, heti alkuun kaksi upeaa paria ja bogi. Neljännellä väylällämme onnistuimme Mikon kanssa lyömään pallomme Outiin kakkosella, melkoinen suoritus niistä paikoista. Onneksi tuo jäi ainoaksi suuremmaksi mokakseni kisassa, ja onnistuin pitämään heti ensimmäisellä väylällä nappaamani honorit lähes koko kisan ajan. Lopputuloksissakaan en jäänyt kovin kauas kisan voittajista, joten voinen olla varsin tyytyväinen syksyisestä tasosta.