Havaintokaudella 2009-2010 havaintoilta Komakalliolla alkoi usein kaivamalla muutama neliömetri satanutta lunta kallioon asti kolmijalkaa varten, ja arvokasta havaintoaikaa kului tähän usein turhankin paljon, varsinkin jäätyneen nuoskalumen kohdalla. Kesän 2010 aikana virisi ajatus tolpan valamisesta lumitöiden vähentämiseksi. Syksyllä 2010 tulikin valettua ison Observatoriokopin luoteisnurkalle tolppa, joka painui kovettuessaan luonnollisesti hieman pohjoisen suuntaan. Tolpan suojaksi löytyi vieläpä sopiva, kookas ja painava suojaputki, jolloin lumitöiden tarve väheni noin puoleen neliömetriin suojaputken päältä. Kaudella 2010-2011 tuli kuitenkin havaittua, että vaikka seurantapään ja kaukoputken tykötarpeineen saa nyt noin vartissa kokoon, kestää napasuuntaus vielä turhauttavan paljon. Varsinkin talvella tuo aika on pois havaintoajasta arkipäivinä, jolloin valoisana aikana ei vielä ehdi paikalle. Kun Komeetta osti EQ6 seurantapään, syntyi tarve tehdä kiinteä säilytyspaikka, jossa aktiivikuvaaja voisi säilyttää lähes valmista, napasuunnattua kuvauskalustoa. Kaudella 2010-2011 Komakalliolla oli usein kolme tai neljä aktiivihavaitsijaa, joten tällaiselle oli selvästikin tilaus.
Kesällä aktiivikuvaajien keskuudessa pyöriteltiin erilaisia ideoita rullaavista kopeista kääntyviin kattoihin, mutta mikään ideoista ei oikein tuntunut erityisen toimivalta. Pienen mittailun ja mallailun jälkeen oli selvää, että suojakopista on tehtävä pohja-alaltaan pienin mahdollinen, ja se puolestaan rajasi vaihtoehtoja lisää. Rullaava koppi vaatii tasaisen liukualustan ja paljon lumitöitä toimiakseen, liukuva katto taas paljon tilaa tolpan ympärille laitteiston asentamista varten. Taittuvaa kattoakin pohdittiin, mutta ongelmaksi muodostui pelkästään puutavaralle laskettu 25-30kg paino ja hankala saranointi. Heinäkuun alussa keksin ratkaisuksi liukuvakattoisen havaintosuojan ja syrjään rullaavan astrohuussin välimuodon, jossa puolet kopista liukuu syrjään, ongelmana oli vain rullaavan osan suunta. Pohjoiseen ei voinut tehdä kiskoja, koska pääsy "Huussille" eli WilliamOptics -putken suojalle oli tuota kautta. Lännen puolella on parkkitilaa ja kulku työmaakoppiin ja isolle kopille, idässä ja etelässä rajoitteena ison kopin katto ja kiskot. Ison kopin katto ei kuitenkaan rulla aivan kiskojensa päähän ja varmistusmittauksen jälkeen olikin selvää, että kiskot on asennettava noin metrin korkeudelle kohti itää. Tällöin yläosa rullaa ison kopin kiskojen päälle ja ison kopin katto mahtuu yhä aukeamaan kokonaan. Pohjavalu tehtiin heinäkuussa, mittaa pohjalle tuli 120cm etelä-pohjois -suunnassa ja 70cm itä-länsi suunnassa, kiskojen matkustuskorkeudeksi 100cm pohjalaatan yläpinnasta. Näillä mitoilla tarvittava betonin määräkin oli kuljetettavissa henkilöautolla ja valettavissa kahden hengen voimin. Viisi säkkiä, neljä rautaa ja 12 osittain upotettua kierretankoa myöhemmin tolpan ympärillä oli kiiltelevä betonivalu, jonka ulkoreunoja kiersi sojottavat kierretangot rungon pulttausta varten.
Heinäkuun lopussa sain piirustukset valmiiksi ja tarvelistan laadittua, rakentaminen voi siis alkaa. Kajn kasvihuoneessa työturvallisuudesta tinkimättä sahasimme pohjakerroksen seinävanerit valmiiksi ja kävimme hakemassa muutaman juoksumetrin puuta ja kaksi levyä vaneria. Alin, betonia vasten oleva kerros sahattiin painekyllästetystä 50x100 millisestä puusta, naulattiin kasaan ja kiinnitettiin kierretankoihin. Kopin alempi kotelo sai raamikseen 48mm x 48mm puusta nousut, 50x100 takapalkin ja sivuihin 3.5m pitkät kiskot. Kaikki liitokset rungossa tehtiin talttaamalla loviliitokset ja kiinnittämällä ne liimalla ja ruuvein. Kiskojen peräpäähän pystypuiden pohjaan laitettin pienet, säädettävä tolppakengät, koska kiskojen pään kohdalla kallion kumpuilu ei mahdollistanut tarkkaa mittaan sahaamista, lisäksi näin puu saatiin sopivasti irti kalliosta. Kiskojen päälle löytyi sopivaa 40mm leveää alumiinilattaa, johon porattiin upotetut reiät ruuveille, joskin kiinnitykseen käytettyjen ruuvien kanta erosi hieman upotusten sovitukseen käytetystä ruuvista ja kannat jäivät hieman ylös kaikesta huolimatta. Lattojen alle levitettiin noro polyuretaaniliimaa, ja kiskot ruuvattiin paikoilleen. Kiskojen päälle päätettiin laittaa suuret kuulalaakerit rulliksi, ja yläkopin runkolankkuihin kaivettiin sopivat kolot ja akselireiät. Rakenne on osittain vastaava kuin isossa kopissa, joskin pienempään tilaan mahdutettuna: kuulalaakerit puristetaan holkkien avulla rungon sisään akselireiän kohdalta. Tässä tapauksessa toisella puolella on noin 25 milliä palkin mäntyä ja toisella puolella 15mm vaneri.
Yläosan rakentaminen puuvalmiiksi sujui myös nopeasti parissa illassa, ainoita hankaluuksia tuotti kattotuolien tarkka mittaaminen, harjakaton kulmat ovat 30 astetta pohjoisella puolella ja 60 astetta eteläisellä puolella. Näillä kattokulmilla saadaan kopin sisätila tehokaasti maksimoitua ja sivupuiden pituudet pidettyä yksinkertaisina sekä seinävanerin kulutus mimimoitua. Avuliaista neuvoista huolimatta ratkaisu löytyi ja rakentaminen eteni päällystämällä kopin seinät vanerilla. Kattomateriaaliksi päätyi paksu kattohuopa, toimistolla sermin toiselta puolelta löytyi ylimääräinen rulla huopaa, jota oli juuri oikea määrä, oikean kokoisina paloina.
Kattohuovan kiinnityksen ja ovien teon jälkeen oli aika nostaa koko komeus harjakorkeuteensa, hieman reilut kaksi metriä. Torni sai jo runkovaiheessa monia nimiä, kuten kaappikello ja kellotorni, koska itse kopin rakenne on itä-länsi -suuntaan verrattuna hämäävän kapea ja korkea, sillä kiskoja ei juuri mielletä rakenteen kantaviksi osiksi. Korkeus korostuu varsinkin kun tornia katsotaan keskimäärin alarinteestä, parinkin metrin päästä katsoja on lähes metrin tornin kohtaa alempana. Rakenteellisesti torni on tuossa huojalta vaikuttavassa suunnassa hyvin tukeva, tukeutuuhan koko metrin korkuinen alaosa 3.5 metrin matkalle. Yläosaksi jää raskas, 70cm syvä, reilun metrin korkuinen koppero, joka molemmissa ääripäissään pysäköityy ruuvisaranoista tehtyihin kippiestoihin. Sivuttaisliikkeen estämiseksi yläosan molempiin rullapuihin laitettin kaksi sivulaakeria ulkopuolelle ja yksi sisäpuolelle pitämään seinät kiskojen suuntaisina. Näiden kiinnitämisen, lukkosalvan ja ilmastointireikien teon jälkeen koppi olikin valmis maalattavaksi. Komakallion harmaata sävyä en löytänyt mistään järjelliseen hintaan, mutta onneksi funktionaalinen observatorionvalkoinen on maalien perussävystöä. Puunsuoja-aineellista ulkopohjamaalia kului perjantaina kaksi litraa ja lauantai-iltana sen päälle meni kolme litraa öljymaalia. Tätä kirjoittaessa kopista puuttuukin enää sähköpistokkeet, tietoverkkopistoke ja jonkinlainen pieni kosteuden tiivistymisen torjuntaan sopiva lämmityslaite, kuten pienitehoinen hehkulamppu.
Mitäpä tämän kopin tekemisestä tuli opittua? Ainakin se, ettei suunnitelmiin kannata tehdä muutoksia kesken rakentamisen, vaikka kuinka joku pitää omaa ideaansa parempana. Parissa kohdassa kävi nyt niin, että suunnitelmista poikkeava "helpompi" ratkaisu tuotti useita tunteja enemmän säätötyötä kuin suunnitelman mukaan tehtynä olisi mennyt. Lisäksi rakentamisen loppusuoralla ideanikkarit ajettiin nuotion ääreen paistamaan makkaraa ja kopin läheisyydessä keskityttiin pohdinnan sijaan rakentamiseen piirrustusten mukaan, varsinkin viimeinä isona puutyöiltana, jolloin monia upotuksia ja leikkauksia veistettiin ja jyrsittiin tarkasti mittojen mukaan sivurullille ja ovien heloille. Kaikesta avusta huolimatta valmista tuli, aikaa kului vain yksi viikonloppu ja kahden viikon illat, eli minulta vajaat 40 tuntia ja muilta rakentajilta (keskimäärin eteenpäin auttoivat ainakin Kaj Wikstedt, Lauri Kangas, Panu Lahtinen, Mika Luostarinen ja Samuli Vuorinen) parista tunnista reiluun kymmeneen. Toivottavasti pian sää selkenee, niin pääsen ottamaan kalustosuoja Kellotapulin ensivalot.
Niin, miksi nimeksi tuli lopulta Kellotapuli? Syyhän on ilmeinen kopin rakenteesta johtuen, eikä pelkästään ulkonäöllisistä syistä: katon eteläpuoli osoittaa lähes suoraan taivaannapaan ja eteläseinä etelään, joten räystääseen kiinnitettävällä katon suuntaisella viisarilla eteläseinään saadaan piirtymään aurinkokello.
Kuvia
Katso Kaappikelloprojektin kuvasarja Flickrissä.
No comments:
Post a Comment